Sunnuntaina 16. maaliskuuta järjestettiin Tukholmassa Ruotsin islamilaisen rauhanliikkeen Svenska muslimer för fred och rättvisa perustamiskokous.

Järjestön tavoitteena on rauha, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioitukselle, reilulle kaupalle, reilulle taloudelle, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, vapaudelle sekä henkilökohtaiselle ja globaalille vastuulle.

- Olen erittäin iloinen että saimme vihdoin Ruotsiin islamilaisen rauhanliikkeen, kommentoi Yasin Ahmed, yksi järjestön alullepanijoista. Tämä on ollut tavoitteemme siitä lähtien kun alotimme projektin, jonka tarkoituksena oli edistää islamilaista rauhankulttuuria. Projektilla oli kolme päämäärää: kouluttaa islamilaisia rauhantoimijoita, julkaista kirja islamilaisesta rauhankulttuurista ja aloittaa Ruotsiin islamilainen rauhanliike. Nyt olemme saavuttaneet kaikki nämä tavoitteet.

Järjestö sai heti suunnittelu- ja perustamisvaiheessa yhteistyökumppanikseen Ruotsin kristillisen rauhanliikkeen. Suunnitelmissa on myös vakinaistaa jo olemassa olevaa verkostoa ja perustaa yhteispohjoismainen islamilainen rauhanjärjestö.

Lähde: www.krf.se

Muun Rauhantie 2004/01 materiaalin ohella siirsin tälle sivustolle myös Desmond Tutun seuraajan, Kapkaupungin anglikaanisen kirkon arkkipiispa Njongonkulu Ndunganen suomenvierailun loppiaissaarnan vuodelta 2004 Johanneksen kirkosta.

Ndunganen puhetta löytyy myös YouTubesta. Oheissa the Episcopal News Service’n haastattelussa vuodelta 2006 Ndungane korostaa YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen realistisuutta.

Köyhyys on aikamme suurin kirous, Ndungane huomauttaa ja lisää, että sen poistaminen on mahdollista. Maailmassa on riittävästi resursseja kaikille, ja niiden oikeudenmukaisesta jaosta ovat vastuussa hallitukset, mutta myös yksittäiset ihmiset. Aivan kuten vesipisarat pystyvät kaivertamaan kiveen reiän, niin myös jokaisen ihmisen jokaisella teolla on merkitystä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

YK:n vuosituhattavoitteet eli YK:n vuosituhatjulistus laadittiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 2000. Siihen kuuluu kahdeksan tavoitetta, jotka tähtäävät köyhyyden puolittamiseen ja parempaan terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja ympäristöön vuoteen 2015 mennessä:

1. Äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen
2. Ulottaa peruskoulutus kaikille
3. Edistää sukupuolten tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa
4. Vähentää lapsikuolleisuutta
5. Parantaa odottavien äitien terveyttä
6. Taistella aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan
7. Taata ympäristön kestävä kehitys
8. Luoda globaali kumppanuus kehitykseen

(Kuvaaja: O-P Härmä)

Suomen Pakolaisapu ry myönsi perjantaina 7.3.2008 Vuoden Pakolaisnainen kannustuspalkinnon Kambodzassa syntyneelle Sambeau Sam-Koskitannerille. Sam-Koskitanner joutui pakenemaan perheensä kanssa Pol Potin hirmuhallintoa. Suomeen hän saapui vuonna 1988. Nykyään 28-vuotias Sam-Koskitanner asuu Muurlassa Salon seudulla.

“Yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen on hyvin tärkeä asia. Vaikuttamalla sinusta tulee osa ympäristöä etkä se, joka katsoo vierestä“, Sam-Koskitanner sanoi puheessaan Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa perjantaina.

Näin Suomen Pakolaisavun hallitus perusteli valintaa:

“Sambeau Sam-Koskitanner on tehnyt aktiivisesti yhteiskunnallista vaikuttamistyötä muun muassa ay-liikkeessä ja kansalaisjärjestöissä. Hän on esimerkiksi vieraillut suomalaisissa kouluissa Taksvärkki ry:n vapaaehtoisena kertomassa pakolaisuudesta ja monikulttuurisuudesta. Sam-Koskitanner on myös esiintynyt rohkeasti julkisuudessa tuoden esiin tasa-arvoon, kulttuurien kohtaamiseen ja maahanmuuttajiin liittyviä asioita. Hän on pyrkinyt innostamaan maahanmuuttajia ja nuoria osallistumaan ay-liikkeeseen ja hälventämään yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyviä pelkoja ja väärinkäsityksiä.

Työpanoksellaan Sam-Koskitanner on muuttanut suomalaista ay-liikettä monikasvoisemmaksi ja avoimemmaksi. Lisäksi hän on kulttuurilähettiläänä ja tulkkina luonut siltoja ja lisännyt ymmärrystä erilaisissa asemissa olevien ihmisten välille. Hän on sopeutunut erinomaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan kuitenkaan unohtamatta synnyinmaataan Kambodzaa. Sam-Koskitanner on onnistunut kääntämään vaikean menneisyytensä voimavaraksi ja murtamaan toiminnallaan stereotyyppisiä käsityksiä ay-liikkeestä, suomalaisuudesta ja maahanmuuttajista.“

Suomen Pakolaisapu jakaa Vuoden Pakolaisnainen -palkinnon nyt jo yhdennentoista kerran. Pakolaisavun hallitus painotti ehdokkaita etsittäessä, että palkinto kohdistetaan tänä vuonna pakolaisnaisiin, jotka ovat toiminnallaan olleet aktiivisesti mukana muuttamassa suomalaista yhteiskuntaa ruohonjuuri- tai järjestötyön kautta.

Lisätiedot:

Tiedottaja: Marcus Floman
(09) 6962 6432, 040 – 5600772
etunimi.sukunimi@pakolaisapu.fi

Näin pysähdyttiin New Yorkin Grand Central Stationilla tammikuussa. Pistämmekö paremmaksi Helsingin Lasipalatsin kulmalla 19.3?

Irakin sotaa on käyty 5 vuotta.

Rakennan nyt valtakunnallista performanssia nimeltä “5″

Irakissa monen ihan tavallisen ihmisen elämä on pysähtynyt. Tässä performanssissa joukko tavallisen näköisiä ihmisiä pysähtyy ihmisvilinässä viideksi minuutiksi yhtä aikaa jähmettyen paikalleen erilaisiin “jäädytettyihin” asentoihin viideksi minuutiksi (teatteriharjoituksista tuttu freeze – jäädy ele).

Nyt haen osallistujia teokseen. Tule pysäyttämään Irakin sota pysähtymällä viideksi minuutiksi Helsingissä Lasipalatsin kulmassa 19.3. kello viisi (17.00) tai missä tahansa kaupungissa tai maalla samaan aikaan.

Ennakkoilmoittautuminen on välttämätöntä.

Performanssi on taideteos, joka ei kysy lupaa eikä kutsu paikalle yleisöä. Vitonen on mediateos – se kertoo, että Irakissa on sodittu viis vuotta.

Performanssi “5″ ottaa kantaa rauhan puolesta Irakissa käytävää sotaa vastaan. Vitonen luo uutiskuvan, jossa Irakin sodan kuvissa on kuolleiden ja sotilaiden sijaan esillä tavallisia ihmisiä, jotka sanovat performanssin välineellä “LOPPU SODALLE!”

Tule mukaan – Jäätyviä hahmoja tarvitaan eri puolella Suomea. Performanssi tapahtuu niin monessa kaupungissa kuin saamme osallistujia. Ilmoittaudu kaupunkisi “VITOS-vetäjäksi”. Tai tule Helsingin performanssiin.

Tässä ryhmässä olemalla saat kaiken tarvittavan tiedon ja opastuksen miten performanssissa toimitaan. Sinun ei tarvitse olla taiteilija tai osata mitään erikoista. Riittää kun pidät lupauksesi tulla mukaan ja osaat olla paikallasi viisi minuuttia hiljaa ilman kontaktia ohikulkijoihin ja lopuksi viiden minuutin kuluttua poistua paikalta ilman aplodien odotusta.

Jäätyneiden hahmojen lisäksi teokseen tarvitaan flaijerin jakajia. Flaijerissa avataan teoksen sisältö ja sen samanaikaisuus eri puolella
Suomea.

Kun haluat selvittää jotain epäselvää tai olla innovatiivinen ole reilusti heti minuun – Juha-Pekka Väisäseen yhteydessä – juha-pekka.vaisanen@manifesti.fi tai soita 045 657 7215

5=STOP IRAQ WAR

Upea, elämää suurempi elokuva! Hieno saavutus tekijöiltä, semminkin kun käsittelyssä on historiallinen tapahtuma, eräs lainsäädäntöprosessi Isossa-Britanniassa vuosina 1789 – 1807.

Mutta näinhän maailmaa muutetaan, muun muassa. Brittiläisen orjakaupan lakkauttaminen vuonna 1807 ja orjuuden lakkauttaminen Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833 lienevät keskeisimpiä rajapyykkejä ihmiskunnan moraalisen kehittymisen historiassa.

Elokuvan sankari on William Wilberforce, rikkaan merkantin perijä Yorkshiren kreivikunnasta. Tämä verbaalisesti lahjakas, villi ja vapaa nuori poliitikko, tulee uskoon ja harkitsee papin uralle siirtymistä. Hänen hyvä ystävänsä, Englannin nuorimmaksi pääministeriksi pian nouseva William Pitt, painostaa häntä jatkamaan politiikassa. “Do you want to praise the Lord or change the word?” hän kysyy.

Wilberforcen puheille marssitetaan joukko orjuuden lakkauttamista ajavia aktivisteja, jotka saavat hänet jatkamaan politiikassa ja ottamaan poliittiseksi elämäntehtäväkseen orjuudenvastaisen taistelun.

Tehtävä ei ollut helppo ja vaati sitkeää valistusta niin parlamentissa kuin sen ulkopuolellakin. Ranskan vallankumous ja sitä seuranneet sodat loivat ilmapiirin, jossa radikaalien muutosten läpivieminen oli käytännössä mahdotonta.

Orjakaupan vastustaminen puettiin patriotismin asuun ehdottamalla lakia, joka kieltäisi britannian kansalaisia avustamasta tai osallistumasta Ranskan siirtomaiden orjakauppaan. Wilberforce ja muut orjuuden vastustajat olivat parlamenttikeskustelun ajan hiljaa, niin etteivät heidän vastustajansa tajunneet läpi menneen lain todellisia seurauksia: lain käytäntöönpano lakkautti kaksi kolmasosaa brittien orjakaupasta.

Lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen todistelun jälkeen Wilberforce sai viimein parlamentin enemmistön taakseen, ja orjakauppa kiellettiin.

Samana vuonna kuoli yksi niistä miehistä, jotka saivat suostuteltua Wilberforcen jäämään politiikkaan, Amazing Grace -nimisen uskonnollisen hymnin sanat kirjoittanut anglikaanipappi John Newton. Ennen todellista uskoontuloaan ja papinuraansa hän oli orjalaivan kapteeni, mutta katui syvästi entistä elämäänsä.

“I once was lost, but now am found, Was blind, but now I see,” kuuluvat laulun sanat. Fyysisesti Newton sokeutui vanhetessaan, mutta pitäytyi kannassaan, että todellisuudessa siinä oli käynyt päin vastoin.

Allmusic -tietokannan mukaan kappale on levytetty hurjat 1800 kertaa. YouTubesta se löytyy niin Elviksen, Michael Jacksonin, Steven Tylerin kuin Whitney Houstoninkin laulamana, tässä kuitenkin oopperalaulaja Jessye Normanin versio.

Wilberforce jatkoi taistelua oikeudenmukaisemman maailman puolesta aina vuoteen 1824, jolloin hän joutui terveyssyistä jättämään politiikan. Orjuudenvastaisen taistelun lopullinen läpimurto tapahtui Britti-imperiumin osalta 26.7.1833, kun orjuus saatiin vihdoin kiellettyä lailla.

William Wilberforce kuoli kolme päivää myöhemmin.