USA:n ilmavoimien B-1B Lancer -pommikone pudottamassa kasettipommeja. Kuva: W

Tänään vietetään kansainvälistä rypälepommien vastaista päivää. Ohessa Wikipediasta kopioitua taustatietoa rypälepommeista ja rypälepommikiellosta. Edellisessä postauksessa eri uskonnollisien yhteisöjen vetoomus rypälepommien kieltämiseksi. Tammikuussa julkaistu uutinen Suomen rypälepommikaupoista on luettavissa tämän linkin takaa.

Rypälepommi

Kasetti- eli ns. rypälepommit ovat periaatteeltaan ilma-aluksesta pudotettavia säiliöitä, jotka on ladattu tytärpommeilla. Kasettipommi aukeaa ilmassa maalin yläpuolella, levittäen tytärpommit laajalle alueelle. Tytärpommit voivat olla monikäyttöpommeja, jotka on varustettu ontelopanoksella sekä sirpaloituvalla kuorella. Kasettipommeissa on monia erityyppisiä hyötykuormia, jotka saattavat koostua esimerkiksi palopommeista, sirotemiinoista tai ohjautuvista tytärpommeista. Kasettipommeja voidaan pommin hyötykuormasta riippuen käyttää hyvin monen tyyppisiä maaleja vastaan. Esimerkkejä kasettipommien maaleista voivat olla ajoneuvosaattueet, tykistön tuliasemat, panssariyksiköt, jalkaväki ja komento- ja huoltokeskukset. Kasettipommien tytärammukset leviävät jopa neliökilometrin alueelle. Kasettipommeilla saadaan perinteisiin pommeihin verrattuna moninkertainen vaikutus varsinkin ajoneuvo- ja aluemaaleihin sekä linnoittautumattomaan jalkaväkeen.

Rypälepommikielto

Rypälepommikielto on joidenkin maiden hallitusten ja monien maiden hallituksista riippumattomien vapaiden kansalaisjärjestöjen hanke, mikä tavoitteena on kieltää jalkaväkeä vastaan tarkoitetut miinat kieltäneen Ottawan miinakieltosopimuksen tapaan myös rypälepommit (englanniksi cluster bomb), joita kutsutaan suomeksi myös kuorma-ammuksiksi. Rypälepommikieltoa kannattavat kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat järjestäytyneet the Cluster Munition Coalitioniksi.

Kansainvälinen kokous

Norjan hallitus järjesti 21.2. – 22.2.2007 kansainvälisen kokouksen, joka koski rypälepommikieltoon ryhtymistä. 46 valtiota äänesti rypälepommit kieltävän sopimuksen laatimisen puolesta jo vuoden 2008 aikana, vastaan äänesti kolme valtiota: Japani, Puola ja Romania. Kiinan kansantasavalta, Israel, Venäjä ja Yhdysvallat eivät osallistuneet kokoukseen, koska katsoivat, että asiasta kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien tavanomaisten aseiden riisuntaan liittyviin neuvotteluihin.

Kiellon vastustajat

Israel, Kiinan kansantasavalta, Venäjä ja Yhdysvallat vastustavat rypälepommikieltoa. Ne ovat myös suuria rypälepommien valmistajamaita maailmassa. Niiden mielestä erillistä kansainvälistä sopimusta ei tarvita, vaan rypälepommien säätely voidaan toimeenpanna Yhdistyneiden kansakuntien tavanomaisia aseita koskevissa prosesseissa.

Belgia kriminalisoi investoinnit rypälepommivalmistajiin

Belgiasta tuli viime ensimmäinen maa, joka kriminalisoi investoinnit rypälepommivalmistajiin.

Brittiläisiä kantoja

Britannia on aikaisemmin kannattanut rypälepommien käyttöä Yhdysvaltain tapaan, mutta se on siirtynyt niiden rajoittamisen kannattajaksi. Britannia on käyttänyt rypälepommeja mm. Persialahden ja Irakin sodissa, missä viimeksi mainitussa britit ampuivat noin 2 000 tytärammusta Basran seudulla saaden räjähtämättömyysprosentiksi 2% – 5%.

2003 BAe osti 20 000 tytärpommin kuorta Israel Military Industriesilta ja brittijoukot tulittivat Irakin sodassa Basraa rypälepommeilla, jotka sisälsivät noin 2 000 L020-tytärammusta, joissa on Israel Military Industriesin kuori, jonka räjähtämättömyysnormi on Pentagonin vaatimusten mukaan 1%. Rypälepommien kantama oli tykistökranaatteina noin 30 kilometriä. Britannian puolustusministeriön tiedotuksen mukaan räjähtämättä jäi 2%:ia. Israel Military Industries ei 2003 enää markkinoinut kokonaisuutta rypälepommeina niiden huonon maineen vuoksi, mikä johtuu jopa kymmenien prosenttien räjähtämättömyydestä, vaan kyse on nykyään kuorma-ammuksista cargo munitionista, mikä ei yhdistä tuotetta pahamaineisiin rypälepommeihin siksi, että se on laadullisesti parempi.

Norjassa Hjerkinnin ampuma-alueella suoritetut kokeet johtivat kysymykseen Britannian parlamentissa, missä parlamentin jäsen, liberaalidemokraattinen varjopuolustusministeri Nick Harwey kysyi puolustusministeri Ingramilta kuorma-ammus L20A1 (kuorma-ammus):n kokeista Britannian asevoimista vastaavalta ministeri Adam Ingramilta, jonka mukaan L20A1 on turvallinen ja sopiva palveluskäyttöön. [6]

Pohjoismaat

Pohjoismaissa Nammo AS:n tytäryhtiö. Nammo AS on 1998 perustettu yhtiö, johon on yhdistetty pohjoismaisia ammusvalmistajia. Nammo AS omistaa pohjoismaissa olevat ammuksia valmistavat kokonaan tytäryhtiöinä. Norjan valtio ja suomalainen puolustusvälineyritys Patria Oyj omistavat 3.2.2006 toteutuneen Saab AB:n osakemyynnin jälkeen yhdessä yhtiön puoliksi. Saab AB myi 27,5%:n omistuksestaan 5%-yksikköä Norjan valtiolle ja loput suomalaiselle Patria Oyj:lle.

Nammo AS osti joulukuussa 2006 Yhdysvalloista 1960 perustetun Talley Defense Systemsin. Yhdysvaltalainen Talley Defense Systems on kehittänyt ja valmistanut tytärpommeja ja niiden kuorma-ammuksia mm. kasettipommi BLU-97:ään ja risteilyohjus BGM-109/D Tomahawkiin.

Norjan luterilaisen valtionkirkon ulkomaanavun pääsihteeri Atle Sommerfeldt on arvostellut päätöstä sillä perusteella, että Norjan hallituksen ulkopolitiikkaan kuuluu rypälepommikiellon hyväksi toimiminen.

Suomi on ostanut Alankomaista yhdysvaltalaisen raskaan raketinheitinjärjestelmän, jossa voidaan käyttää henkilöitä vastaan ja ajoneuvoja vastaan tarkoitettuja kaksoiskäyttöisiä tytärammuksia sekä 155 mm kenttätykkejä varten saksalaisen Rheinmetallin valmistamia DM 662 kuorma-ammuksi, jollaiset Norjan hallitus pani väliaikaiseen käyttökieltoon 2006. DM 662:ssä käytetään M85-tytärammuksia.

Norja

Norjassa on vastustettu laajasti rypälepommeja jo ennen Irakin sotaa. Pontta vastustukselle sai se, että Belgian ilmavoimien kapteeni pudotti F-16-hävittäjällä maalikentän ohi rypäleammuksia Hjerkinnin ampuma-alueella 2002. Osittain Norjan lyhyestä osallistumisesta Yhdysvaltain johtamaan Irakin sodan vapaaehtoisten koalitioon seuranneesta Norjan vaalien jälkeistä hallituspohjan vaihdoksesta johtuen pyrkimys rypälepommikiellon aikaansaamiseen on voimistunut.

Suomi

Suomessa rypälepommit ovat osa Ottawan miinakieltosopimuksen Suomessa 2016 mennessä poistettavat henkilömiinat korvaavaa järjestelmää Ulkoasianministeriön poliittisen osaston asevalvontayksikön päällikön, Laura Kansikas-Debraisen mukaan.

Puolustusvoimien ilmoituksen mukaan se etsii maastoon räjähtämättä jääneinä entistä vaarattomampia rypälepommeja.

Prikaatikenraali Arto Rädyn 22.2.2007 antaman lausunnon mukaan puolustusvoimilla ei ole hankkia maastoon jääviä rypälepommeja.

Pääministeri Matti Vanhasen mukaan maamiinat voidaan korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Vanhasen mukaan korvaavaa järjestelmää ei ole vielä tuotu poliittiseen päätöksentekoon asti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat osaltaan korvata maamiinoja. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomi pyrkii vaikuttamaan neuvotteluprosessissa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta kuitenkin siten, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi Kalevalle haastattelun, minkä mukaan Suomi voi hyvin korvata jalkaväkimiinat rypälepommeilla:”Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin” (Halonen). Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole ristiriitaa. “Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia” (Halonen).

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n vuosikokous vetosi vuosikokouksessaan 3.3.2007, ettei Suomeen hankittaisi rypälepommeja viitaten niiden aiheuttamiin seurauksiin isovanhempiensa hoidossa Rashidien pakolaisleirillä asuvaan Farah Shehadehin kertomukseen viitaten.

Sadankomitean pääsihteeri Jan Koskimies aloitti adressin keruun rypälepommien kieltämiseksi Suomessa.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma vaatii rypälepommeista selvitystä.

Yhdysvallat

Yhdysvallat, missä valmistetaan useita rypälepommeja ja tytärammuksia ei osallistunut rypälepommikieltoa käsittelevään kokoukseen. Yhdysvaltain ulkoasianhallinnon tiedottaja Sean McCormack mainitsi, että rypälepommeilla on paikkansa ja käyttönsä sotilaallisena varantona, mikäli niiden teknillinen rakenne on oikea ja varastointi on asianmukaista.

Senaattorit Dianne Feinstein ja Patrick Leahy esittivät helmikuun 2007 alkupuolella lakiluonnoksen, minkä tarkoituksena on suojella siviiliväestöä. Lakiluonnoksen nimi on The Cluster Munitinions Civilian Protection Act.

Tätä Feinstein-Leahyn laiksi kutsuttu esitys ei edellytä rypälepommeista luopumista, mutta edellyttää, että niiden toimivuusprosentti on 99%:ia, jolloin varmistettavaksi toimimattomuusprosentiksi jää yksi prosentti, mikä on jo ollut Pentagonin vaatimus korkeintaan kymmenen dollarin hinnan lisäksi. Lisäksi esityksessä edellytetään, että rypälepommeja käytetään ainoastaan määriteltyjä sotilaallisia kohteita vastaan eikä siellä, missä siviilejä tiedetään olevan eikä tavanomaisesti siviilien asuttamilla alueilla. Kolmenkymmenen päivän kuluessa rypälepommien käytöstä Yhdysvaltain presidentti velvoitettaisiin toimittamaan suunnitelman räjähtämättömien tytärammusten raivaamisesta kustannusarvioineen asianomaisille kongressin valtiokunnille koskien Yhdysvaltain hallituksen itsensä käyttämiä tai hallituksen, jonka käyttöön ammuksia on myyty tai siirretty. Asianomaiset valiokunnat ovat senaatin ulkosuhteidenvaliokunta ja edustajanhuoneen ulkoasiainvaliokunta. Selvitys voi olla ei-julkinen.

Esityksen perusteluna olivat Libanonin tapahtumat ja senaattori Dianne Feinstein ilmoitti pyrkineensä pääsemään asiassa ratkaisuun Pentagonin kautta kymmenen vuoden ajan.

Geneven sopimus 1977

Joidenkin näkemysten mukaan saattavat rypälepommit olla epätarkkuudessaan Geneven sopimuksen 1977 vastaisia.

Teksti- ja kuvalähde: Wikipedia.

As people of faith, we raise our voices for the protection of life and promotion of peace by calling on all governments to end the production, transfer, stockpiling, and use of cluster bombs.

For more than 40 years, cluster bombs have killed and wounded innocent people, causing untold suffering, loss and hardship for thousands in more than 20 countries across the planet. These weapons cause death and injury to civilians during attacks and for years afterwards because of the lethal contamination that they cause. Cluster bombs hamper post-conflict rebuilding and rehabilitation and the dangerous work of cluster bomb clearance absorbs funds that could be spent on other urgent humanitarian needs. Without determined action, the civilian harm caused by these weapons both during and after conflict will continue to grow.

The voices of those whose lives have already been shattered by cluster munitions call us to take meaningful and courageous action. Our faith traditions call us to stand with those who have suffered, and to work for the well-being of the human family through relationships of respect, justice, and peace.

We are speaking out today on the Global Day of Action to Ban Cluster Bombs where people across all continents, cultures and faiths are taking action and calling for a ban on cluster bombs.

A comprehensive ban on cluster bombs can and must be negotiated one month from now in Dublin, Ireland, in May 2008. We urge governments to take up this heavy responsibility by seizing this opportunity to take concrete action for the protection of the vulnerable and for the promotion of peace.

Sincerely,

The Most Reverend Desmond Tutu
Anglican Archbishop Emeritus of Cape Town

Archbishop Dermot Martin
Archbishop of Dublin, Catholic Church in Ireland

Archbishop Gunnar Stålsett
Committee World Council Religions for Peace, Lutheran Church of Norway

Archbishop Antonio Ledesma
Vice President of the Catholic Bishops Conference of the Philippines and Bishop-President of Pax Christi Pilipinas (Philippines)

Archbishop John Dew,
Archbishop of Wellington, Catholic Church of New Zealand

Indarjit Sing
Director of the Network of Sikh Organisations, UK

Rabbi Danni Rich
Chief Executive of Liberal Judaism

Archbishop John Onaiyekan
Archbishop of the Abuja Diocese of the Catholic Church and President of the Christian Association of Nigeria

Monsignor Samuel Gandi
Apostolic Administrator, Archdiocese of Freetown and Bo (Roman Catholic), Sierra Leone

Reverend Osman J. Fornah
President, Inter-Religious Council of Sierra Leone

Sheik Abu Bakarr Conteh
1st Vice President, Inter Religious Council of Sierra Leone, Imam of Freetown Municipality Council and Masjid Hamdallah.

Sheik Abu-Bakarr Tejan-Jalloh
Chief Imam of Freetown Central Mosque, Sierra Leone

Monsignor Laurent Monsengwo
Archbishop of Kinshasa, DR Congo and Co-President Pax Christi International

Bishop Kike Figaredo
Apostolic Prefect of Battambang, the Catholic Church in Cambodia

Bishop Émile Destombes
Apostolic Vicar of Phnom Penh, the Catholic Church in Cambodia

Bishop Anthony Sami

Bishop Yves Ramousse Gustave
The Catholic Church in Cambodia

Jim Schrag
Executive Director, Mennonite Church, USA

Rolando Santiago
Executive Director, Mennonite Central Committee, USA

Arli Klassen
Executive Director, Mennonite Central Committee, USA

James E. Winkler
General Secretary, General Board of Church and Society, the United Methodist Church, USA

Marie Dennis
Director, Maryknoll Global Concerns, Co-President, Pax Christi International

Bishop Peter Cullinane
Bishop of Palmerston North, Presbyterian Church of Aotearoa New Zealand

Bishop Denis Browne
Bishop of Auckland, Catholic Church of New Zealand

Bishop Barry Jones
Catholic Diocese of Christchurch, New Zealand

Bishop David Stancliffe
Bishop of Salisbury, Church of England

Bishop William Kenny
Auxiliary Bishop of Birmingham and Spokesman on European Affairs for the Bishops’ Conference of England and Wales

Reverend Jonathan Edwards
General Secretary of the Baptist Union of Great Britain

Reverend Dr Martyn Atkins
President of the Methodist Conference, United Kingdom

Reverend Gregor Henderson,
President of the Uniting Church in Australia

Reverend Dr. Setri Nyomi
Secretary General of World Alliance of Reformed Churches, the Presbyterian Church in Canada

Rabbi Steven Jacobs

Right Reverend Francis S. Nabieu
Head of Methodist Church Sierra Leone

Mary Ellen McNish
General Secretary, American Friends Service Committee, Philadelphia, USA

Dr. Fauzy Khoury
Exarch of the Greek Catholic Melkite Church in the Galilee

Bishop Erik Norman Svendsen
Diocese Copenhagen, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Kresten Drejergaard
Diocese Fyen, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Elisabeth Dons Christensen
Diocese Ribe, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Steen Skovsgaard
Diocese Lolland-Falster, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Karsten Nissen
Diocese Viborg, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Kjeld Holm
Diocese Aarhus, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Søren Lodberg Hvas
Diocese Aalborg, Evangelical Lutheran Church in Denmark

Bishop Niels Henrik Arendt, Diocese Haderslev
Evangelical Lutheran Church in Denmark

Pastor Jørgen Bøytler
The Moravian Church in Denmark, member of the Provincial Board in the European Continental Province of the Moravian Church

Claudette Werleigh
Secretary General Pax Christi International

Reverend Dr Anthony Dancer
Social Justice Commissioner of the Anglican Church in Aotearoa, New Zealand

Reverend Brian Turner
President, Methodist Church of New Zealand, Aotearoa-New Zealand

Listätietoja

Yli satapäinen yleisö kuunteli kiinnostuneena seminaarin luentoja.

Tieteiden talon Suuri sali täyttyi kuulijoista keskiviikkona 5.3.2008, kun seminaarissa Yhteinen fundamentalismi? pohdittiin ajankohtaista teemaa. Akateemisessa keskustelussa, kirkoissa, kristillisissä järjestöissä ja islamilaisessa yhteisössä on selkeästi tarvetta keskusteluun ilmiöistä, jotka liittyvät tiukkaan uskonnollisen tradition ja oman sosiaalisen yhteisön normien korostamiseen pyrkivään uskonnollisuuteen, fundamentalismiin. Luennoitsijat käsittelivät teemaa monipuolisesti ja kiinnostavasti. Yleisöpuheenvuoroissa esitettiin niin tiukkaa uskontokritiikkiä kuin tarvetta tehdä ero ideologisen tai poliittisen ja uskonnollisen fundamentalismin välille.

Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto oli kutsunut puhujiksi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketolan, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja, professori Juha Sihvolan, Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäisen, Uskontojen Uhrien Tuki ry:n puheenjohtaja Joni Valkilan sekä Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja, lääkäri Anas Hajjarin. Seminaarin juonsi toimittaja Sirkku Nyström. Fundamentalististen liikkeiden opilliset taustat ovat erilaisia. Globaalilla tasolla ja eri uskontokunnissa niiden sosiaalisissa, poliittisissa ja yksilöpsykologisissa ulottuvuuksissa nähdään kuitenkin yhteisiä piirteitä. Ekumeeninen foorumi koettiin tälle keskustelulle luontevaksi ympäristöksi, koska eri tavalla fundamentalistisia liikkeitä löytyy kaikista uskontokunnista ja uskonnoista. Keskustelun nähtiin myös syventävän uskontodialogia.

Kimmo Ketola piti esitelmän aiheesta Mitä on fundamentalismi? – Fundamentalismin ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden rajankäyntiä. Hän avasi keskusteluun liittyviä käsitteitä, kuvasi fundamentalismin piirteitä ja sen strategioita sekä korjasi väärinkäsityksiä termin ympäriltä. Hän painotti, että fundamentalismi ei välttämättä aina ilmene väkivaltaisena sekä kyseenalaisti siihen liitettyä aidon uskonnollisuuden roolia. Fundamentalistinen liike ei toisin sanoen aina ole lähtökohdiltaan uskonnollista tai edusta millään tavalla uskontoa aidoimmillaan. Hän erotti fundamentalismista ideologisia ja organisatorisia piirteitä, joita kaikkia yhdistää fundamentalistisen ryhmän kokema erityinen uhka itsensä ulkopuolelta. Uhkaan vastataan ryhmän lähtökohdista käsin erilaisin toimintastrategioin joihin kuuluvat esimerkiksi maailman kieltäminen tai sen valloittamispyrkimykset. Fundamentalismin ideologisia piirteitä ovat muun muassa valikoiva pyhien tekstien lukutapa ja moraalinen dualismi hyvän ja pahan erottelussa. Organisoituminen tapahtuu monin periaattein kuten valikoiden tarkasti jäsenet ja autoritäärisyys. Esityksensä loppuun Kimmo Ketola kertoi fundamentalismin ja liberaalin uskonnollisuuden kahtiajaosta.

Professori Juha Sihvola luennoi aiheesta Fundamentalismi ja demokratia. Hän painotti esityksessä fundamentalismin erityisiä ilmoitukseen liittyviä näkökohtia ja siitä seuraavia poliittisia seurauksia. Hänen teesinsä oli, että “fundamentalismi on vaara, jos se esittää poliittisia vaatimuksia ja/tai loukkaa jäsentensä ihmisoikeuksia“. Vaarallisia poliittisia vaatimuksia ovat vakaumukset, jotka eivät ole yleisesti yhteiskunnan hyväksymiä. Hän esitti, että omantunnon vapaus kuuluu hyvään elämään ja oikeudenmukaisissa poliittisissa järjestelmissä sallitaan vakaumuksen vapaa harjoittaminen. Fundamentalismiin toisin sanoen ei ole poliittisesti syytä puuttua, jos se ei uhkaa demokratiaa. Juha Sihvola näkee, että vakaumukseen vetoavia poikkeuksia on sallittava. Julkisen vallan neutraalisuudella on merkittävä asema erilaisten vakaumuksien tasaveroisessa hyväksymisessä ja on pyrittävä dialogiin. Juha Sihvola muistutti kuulijoita myös siitä, että voiko poliittinen valta koskaan olla absoluuttisen neutraalia ilman tiettyjen vakaumusten suosimista.

Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen kertoi omakohtaisia kokemuksia maailman sotaisista kriisialueista, joissa myös uskonnolla on oma roolinsa. Näitä alueita ovat muun muassa Palestiina ja Somalia. Antti Pentikäinen peräänkuulutti anteeksiantamisen tärkeyttä konflikteissa ja keskusteluyhteyden löytämistä rankimmissakin tilanteissa.

Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja Joni Valkila nosti esille vakavan tosiasian joidenkin Suomessa toimivien uskonnollisten ryhmien fundamentalistisista piirteistä, joihin kuuluu niin eristäytyminen, musta-valkoinen maailmankuva, autoritaarinen johto, jäsenten yksityiselämään puuttuminen ja ryhmän kritisoimisen kieltäminen sisältäpäin tai uhka hengellisestä väkivallasta, jos näin tekee. Joni Valkila näkee fundamentalismin ongelmiksi ryhmän tiukan kontrollin jäseniinsä nähden, joka ilmenee perusoikeuksien karsimisena. Hän nosti myös esille naisen ja lasten vaikean aseman näissä ryhmissä.

Päivän viimeinen vieras oli Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja lääkäri Anas Hajjar. Hän kertoi islamin käsityksestä fundamentalismista ja eri maiden muslimien lähestymistavasta siihen. Anas Hajjar tarkoittaa fundamentalismilla paluuta perusteisiin tai johonkin alkuperäiseen eikä tunnista sitä jyrkkyytenä tai siitä esitettyä kuvaa tiedotusvälineissä. Hänen mukaansa poliittisuus on ollut alusta asti islamissa mukana, sillä jo Profeetta Mohammed on sanonut, että uudistajia tulee olemaan aina, mistä kertoo jo lukuisat uudistusliikkeet islamin sisällä. Kyseessä on ollut aina eräänlainen suunnantarkistus. Ongelmia hän näkee syntyneen, kun Profeetan sanoja on tulkittu eri tavoin. Islam elää tänä päivänä keskellä erilaisia kulttuureja niin vähemmistössä kuin enemmistössä. Näissä asemissa islam on halunnut jättää kansalliset tavat jokaiseen kulttuuriin, kunhan ne eivät sodi vastaan islamin oppia. Tapojen poikkeaminen on johtanut fundamentalismiin eli paluuta alkuasemiin. Tiukimman linjan ottaneet näissä tilanteissa ovat vaarallisia, sillä he pitävät kiinni vaikeimmasta mahdollisesta islamin tulkinnasta. Puheenvuoronsa lopuksi Anas Hajjar esitti, että jotkin maat voivat olla toisia fundamentalistisempia käytäntöjen eroavan toisistaan. Muslimi vähemmistökulttuurin jäsenenä soveltaa uskoa eri tavalla kuin valtiollisessa islamissa elävä.

Seminaari tiivistyi paneeliin, jossa olivat mukana Joni Valkila, Antti Pentikäinen ja Anas Hajjar. Keskustelu ja kysymykset kulkivat tiukasta yhteisöstä eroamisen, islamista luopumisen, lestadiolaisuuden ja islamilaisen puolueen ympärillä. Yleisön joukosta esitettiin niin tiukkaa uskontokritiikkiä kuin tarvetta tehdä ero ideologisen tai poliittisen ja uskonnollisen fundamentalismin välille.

Päivän päätti SEN:n pääsihteeri isä Heikki Huttunen kiitoksin ja kertoen ekumeenisessa liikkeessä käytössä olevasta erityisestä konsensusmenetelmästä, joka luo turvallisuutta keskustelutilanteisiin. Konsensuksen tarkoitus on taata mahdollisuus kuulla ja tulla kuulluksi.

Heidi Kusmin-Bergenstad
(Lähde: SEN)

Seminaarin esitelmät PowerPoint-muodossa löytyvät täältä.

Leo Tolstoi lapsenlapsensa kanssa Yasnaya Polyana’ssa. Kuva: W.

Näinä aikoina tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tänä vuonna on hyvä tutkia venäläisen taiteen ja ajattelun vaikutusta Suomeen ja suomalaisuuteen. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa oli varmasti kirjailija Leo Tolstoi.

Tolstoilaisuus meillä ja muualla on aiheena Joensuun yliopistossa perjantaina 28.11.2008 pidettävässä seminaarissa. Ei seminaarimaksua eikä esiintymispalkkiota; kukin kustantaa omat matka- ym. kulunsa.

Toivomme abstrakteja esim. seuraavista aiheista:
* Leo Tolstoi
* tolstoilaisuus Venäjällä
* tolstoilaisuus eri maissa
* tolstoilaisuus Suomessa: Arvid Järnefelt ja muut
* tolstoilaisuus ja vihreä aate
* Tolstoin ajatukset kasvatuksesta ja koulutuksesta
* sota ja rauha Tolstoin historianfilosofiassa

Kerromme mielellämme lisää. Lähetättehän abstraktit meille kahdelle 9.5. mennessä. Saatte tiedon hyväksymisestä viimeistään 23.5.

Joensuussa ja Jyväskylässä 3.4.2008

Marja Jänis
dosentti
marja.janis (at) joensuu.fi

Katriina Kajannes
kotimaisen kirjallisuuden dosentti
050-430 3451, 014-282442
katkajan (at) campus.jyu.fi ja
kajannes.katriina (at) gmail.com

Kuva: tv.

“We remain committed to work side by side with the churches”, the president of Southern Sudan Salva Kiir Mayardit told representatives of an international ecumenical delegation in Juba, Southern Sudan, on 3 April 2008.

“As the Sudan People’s Liberation Movement (SLPM) has always stood for the people, we have no problems with the churches”, said Kiir, speaking at a meeting with a small group of representatives from an ecumenical delegation led by the World Council of Churches (WCC) general secretary Rev. Dr Samuel Kobia. “But our churches are very poor”, Kiir added, “so they need the support of the international ecumenical family”.

The meeting took place at the end of an eight-day solidarity visit to Sudan organized by the WCC and the All Africa Conference of Churches (AACC) and hosted by the Sudan Council of Churches (SCC). From 26 March to 2 April, a group of international ecumenical representatives split in four teams to visit Khartoum, Darfur, Yambio and Rumbek. The visit ended in Juba, capital of Southern Sudan, where the visitors joined some 50 Sudanese church representatives – leaders, women and youth – for a three-day conference.

“Participants in this visit have come from all over the world”, Kobia briefed president Kiir, “to listen and to see what Sudan is going through at this time”. This shows “how much the constituencies of the WCC and the AACC are committed to journey with the people of Sudan through the Sudanese churches and the SCC”. Among other things, the visitors and local church leaders explored how the capacity of the churches may be developed to contribute to building peace and reconciliation in the country.

President Kiir shared his views on the difficulties faced in the implementation of the 2005 Comprehensive Peace Agreement that ended the devastating 21-year war between the predominantly Muslim north and the majority Christian south. By virtue of that agreement, Kiir is both the first vice-president of the government of national unity headed by President Omar El Bashir and the president of the autonomous government of Southern Sudan.

The previous day, the Minister for Regional Cooperation Barnaba Marial Benjamin took part in the final session of the Juba conference and briefed participants about the government’s views on a range of political, social and economical issues. “We are happy that the churches are alive and kicking”, he said. “We have not forgotten the role played by the churches and the ecumenical community during the war”, added Marial Benjamin.

In Khartoum, a delegation led by Kobia met the Minister of Guidance and Endowment Hassan El Tighani, whose office deals with Muslim and Christian affairs. The visitors thanked the minister for the help regularly provided on many issues and raised a number of concerns regarding some difficulties faced by Christians in the part of the country under the Khartoum government. The minister briefed the ecumenical representatives about the actions taken by his office. “Our focus is tolerance, coexistence and unity”, El Tighani said.

Participants at the international ecumenical visit also met the Director for Gender and Child Welfare Regina Ossa Lullo, and the acting Director for Religious Affairs Moses Telar Cindul, both from the Government of Southern Sudan.

Free high-resolution photos of the visit are available upon request.

Additional information on the visit:

http://overcomingviolence.org/en/about-dov/living-letters-visits/sudan.html

WCC member churches in Sudan:

http://www.oikoumene.org/?id=4648

This material may be reprinted freely.

Additional information: Juan Michel,+41 22 791 6153 +41 79 507 6363 media@wcc-coe.org

Suomen kristillisen rauhanliikkeen vuosikokous ja seminaari pidetään maanantaina 28.4.2008 klo 18.00 Helsingin Rauhanasemalla osoitteessa Veturitori 3. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita.

Seminaarissa on aiheena SKR:n vuoden 2008 Rauhanpalkinnon saaneen Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) Kirkko turvapaikkana -vihkosen aiheuttamat ilot ja paineet SEN:n toimistossa. SEN:in pääsihteeri isä Heikki Huttunen käyttää puheenvuoron.

Toisena alustuksen pitäjänä on Sudanin konfliktin ratkaisumalleista väitöskirjaa Helsingin yliopistossa tekevä sudanilainen Kuel Jok. Sudan on keskeisenä aiheena SKR:n vastuulla ensimmäistä kertaa ensi kesänä olevassa Loviisan rauhanfoorumissa.

Lisäksi voimme keskustella SEN:n ja SKR:n yhteisestä rauhankasvatusprojektista. Mukana tulee olemaan ainakin SEN:n kasvatusasioiden jaoston puheenjohtaja Arto Kallioniemi. Myös muita SEN:n edustajia on kutsuttu mukaan.

Aloitamme seminaarin ja vuosikokouksen kahvin, teen ja pienen suolaisen tarjoilun merkeissä klo 18.00. Seminaari alkanee n. klo 18.30. Jotta osaisimme varata sopivasti tarjottavaa, pyydämme klo 18 paikalle tulevia kertomaan osallistumisestaan etukäteen allekirjoittaneelle.

Terveisin ja tapaamistoivein!

Risto Pontela

Kuva: tv.

Sudanese churches stand at a crossroads, said the World Council of Churches (WCC) general secretary Rev. Dr Samuel Kobia. On the one hand, they face a transition from liberation fight to rebuilding their homes and communities. On the other, they live in a country where Islam and Christianity cross paths and the relationship between the two is vital.

Speaking 3 April, at the closing session of a 3-day Congress of Sudanese Churches leaders in Juba, capital city of southern Sudan, Kobia addressed the historical significance of the country and assessed the post-war role of its churches. The Juba conference, which included women and youth participation, culminated an international ecumenical solidarity visit to the country that took place from 26 March to 3 April.

From a historical point of view, Sudan, the biggest country in the continent, is a place where Islam meets Christianity, as well as where the Arab meets black Africans, Kobia said.

The majority of the estimated 39 million people of Sudan are Muslim, with Christians amounting to about 17%, and some 10% of followers of African traditional religions. While the northern part of the country is predominantly Muslim, the southern part is predominantly Christian.

A devastating 21-year civil war between the north and south of Sudan left 2 million Sudanese dead and another 4 million displaced persons, mostly in southern Sudan

The war ended in January 2005 with the Comprehensive Peace Agreement (CPA). The CPA established a government of national unity between north and south, with its seat in Khartoum, and in the south an autonomous government of the Sudan People’s Liberation Movement.

In this context, the need for deepened inter-religious dialogue was emphasized early in the ecumenical visit when Kobia and other international ecumenical representatives met with the Sudan Interreligious Council in Khartoum.

Speaking of the widely known letter ‘A Common Word’ which was sent by 138 Muslim leaders in October 2007, to Christian leaders around the world, Kobia said an “extraordinary opportunity to renew the Muslim-Christian dialogue” exists. The WCC is encouraging its member churches to “reflect on it (the letter) and to engage in dialogue with the Muslim community”, he added.

War, peace and the changing role of the churches

“The CPA holds Sudan together”, said Kobia. But with significant challenges facing the success of the agreement it is the civil society and especially the churches which are being called to play a crucial role in rebuilding southern Sudan.

According to Kobia, they need to adjust their role in line with the transition from liberation to nation building, both with very different ethos. Monitoring of the CPA implementation, civic education to enable citizen’s participation, reconciliation and healing of the deep wounds and bitterness left by the war are among the areas where churches can make a significant contribution.

Collaboration between ecumenical partners remains crucial. But the churches in the country need to “earn the confidence and trust of the ecumenical family”, showing that “they have what it takes to accomplish the tasks ahead”, said Kobia. According to him, the Sudanese churches “have quite a way to go in this respect”.

Organized by the All Africa Conference of Churches (AACC) and the World Council of Churches (WCC), the international ecumenical solidarity visit was hosted by the Sudan Council of Churches (SCC). Led by the WCC general secretary, four teams of church representatives visited Khartoum, Yambio, Rumbek and Darfur.

Additional information on the visit:
http://overcomingviolence.org/en/about-dov/living-letters-visits/sudan.html

WCC member churches in Sudan:
http://www.oikoumene.org/?id=4648

Additional information: Juan Michel,+41 22 791 6153 +41 79 507 6363 media@wcc-coe.org

The World Council of Churches promotes Christian unity in faith, witness and service for a just and peaceful world. An ecumenical fellowship of churches founded in 1948, today the WCC brings together 349 Protestant, Orthodox, Anglican and other churches representing more than 560 million Christians in over 110 countries, and works cooperatively with the Roman Catholic Church. The WCC general secretary is Rev. Dr , from the Methodist Church in Kenya. Headquarters: Geneva, Switzerland.

Suomen kristillisen rauhanliikkeen vuoden 2008 rauhanpalkinto luovutettiin 27.3. Suomen ekumeenisen neuvoston kevätkokouksen yhteydessä SEN:in hallituksen puheenjohtaja Jukka Paarmalle ja pääsihteeri Heikki Huttuselle. Kuvassa vasemmalta palkinnon luovuttajat Timo Virtala, Nils Rönnholm ja Veli-Matti Hynninen, oikealta isä Heikki Huttunenen ja arkkipiispa Jukka Paarma.