Loviisan rauhanfoorumi nyt ensimmäistä kertaa Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen järjestämänä. Perinteistä on pidetty kiinni, mutta ohjelmasta löytyy myös uusia avauksia.

Rauhanfoorumi tuo Loviisaan Professori Hans Küngin kokoaman julistenäyttelyn Pyhän lähteillä, jonka keskeisenä ajatuksena on tutustua suurten uskontojen eettiseen ajatteluun ja pohtia arjen ongelmatilanteita sekä yhteisiä pelisääntöjä. Loviisan kirjastossa esitettävän näyttelyn avaa teologian tohtori Pauli Annala.

Aika ja energia -tapahtumassa Loviisan Laivasillalla Hiroshiman päivänä 6.8.2008 muistellaan ydinpommin pudottamista hiroshimalaisen kuvataiteilija Rieko Seton johdolla. Laivasillalla kuullaan myös Ajan filosofia -kirjan kirjoittaneen Eero Ojasen ajatuksia ajasta ja runoilija J. K. Ihalaisen mielipiteitä Natosta. Näiden jälkeen perinteiseen tapaan yhteislaulua ja kynttiläkulkue uimarannalle.

Rauhanfoorumin pääseminaarin teemana on tänä vuonna Darfurin konflikti. Keskustelua tulee alustamaan Euroopan Unionin Sudan-erityisedustaja vuosina 2005-2007 toiminut kansanedustaja Pekka Haavisto, Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen, Sudanin konfliktin ratkaisumalleista väitöskirjaa kirjoittava Kuel Jok sekä pro-gradussan Darfurissa naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa tutkinut teologian maisteri Johanna Paajanen. Puheenjohtajana tulee toimimaan suurlähettiläs Ilari Rantakari.

Ekumeeniseen Rauhanmessuun 10.8 on kutsuttu eri kristinuskon haarojen edustajia eri puolilta eteläistä suomea. Esiintymässä on Lähde-kuoro Huopalahden seurakunnasta Helsingistä sekä Haapsalun lapsikuoro Virosta.

Rauhanfoorumin päättää viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Suuri Sivarifoorumi, joka on kasvatun vielä suuremmaksi Sivarifestariksi. Järjestelyt tapahtuvat tänä vuonna yhdessä 10-vuotisjuhlia viettävän Lapinjärven koulutuskeskuksen kanssa. Esiintymään on tulossa mm. sivarinsa 70-luvun lopussa suorittanut Pelle Miljoona sekä Ollipa-yhtye, jonka jäsenistä osa suorittaa sivariaan parhaillaan.

Alla www.rauhanfoorumi.fi -sivustolta löytyvä ohjelma. Tarkempaa tietota kustakin tapahtumasta saat klikkaamalla tapahtuman nimeä.

Pekka Haavisto. Kuva: www.pekkahaavisto.com

Ma 2.6.
Klo 11.30: Tiedotustilaisuus Palvelutalo Esplanadissa
Klo 12: Kiinan suurähettilään lounasvierailu Palvelutalo Esplanadissa

Ma 4.8.
Klo 11: Tiedotustilaisuus sekä Pyhän lähteillä -näyttelyn avajaiset Loviisan kirjastossa. TT Pauli Annala esittelee näyttelyn.

Ke 6.8
Ko 18-21: Aika ja energia -keskustelu- ja taidetilaisuus ravintola Saltbodanissa Laivasillalla. Puhumassa hiroshimalainen kuvataiteilija Rieko Seto, filosofi Eero Ojanen sekä runoilija J. K. Ihalainen.
Klo 21: Yhteislaulua Laivasillalla Markus Virtalan ja Staffan Malmströmin johdolla
Klo 22: Kynttiläkulkue uimarannalle, rauhanlyhtyjen lasku

To 7.8
Klo 9-12: Rauhanlettuja ja performanssia Loviisan torilla
Klo 14-15: Siskot, Veljet – tanssi- ja musiikkiesitys Palvelutalo Esplanadissa
Klo 16: Keskustelua Burman tilanteesta Cafe Owenissa

Pe 8.8
Klo 15: Pyhän lähteillä -näyttely siirtyy Loviisan kirjastosta Palvelutalo Esplanadiin

La 9.8
Klo 9-11.30: Rauhanlettujen paistoa ja Amici-yhtyeen musisointia Loviisan torilla
Klo 11.30-12: Rauhanlettujen paisto jatkuu, Haapsalun lapsikuoro esiintyy Loviisan torilla
Klo 12-14: Rauhanfoorumin neuvottelukunta kokoontuu
Klo 14-16: Darfur -seminaari Palvelutalo Esplanadissa
Klo 18: Kirkkokonsertti: Haapsalun lapsikuoro sekä Markus Virtala ja Laura Taimisto esiintyvät
Klo 20: Gambialais-senegalilainen yhtye soittaa roots-musiikkia Laivasillalla

Su 10.8
Klo 10: Rauhanmessu Loviisan kirkossa. Messun jälkeen kirkkokahvit ja mahdollisuus tutustua Pyhän lähteillä -näyttelyyn Palvelutalo Esplanadissa.
Klo 13-20: Sivarifestarit Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Esiintyjinä mm. Pelle Miljoona.

Ma 18.8.
Klo 18: Burma my friend -valokuvanäyttelyn avajaiset Kotkan kirjastossa. Näyttely on esillä 15.9. asti.

Mitä tarvitset nähdäksesi asiat uudessa valossa? Et tarvitse nuoruutta, voimaa, itsetuntoa etkä tahdonvoimaa, vaan vain halukkuutta ajatella asioita uudella tavalla. Halukkuutta nähdä jotain uutta… tämä on yleensä viimeinen asia mitä ihmiset tahtovat.

Ihmiset eivät halua nähdä asioita eri tavalla, kun ovat tähän asti nähneet.

Tästä syystä Jeesuksellakin oli niin paljon ongelmia hyvän sanomansa levittämisessä. Ei pelkästään siksi, että hänen uutisensa olivat hyviä – ihmisethän eivät halua kuulla hyviä uutisia – vaan erityisesti siksi, että hänen sanomansa oli uusi.

(Tässä vaiheessa luennoitsija poikkeaa hiukan sivuraiteelle ja pyytää kuulijoitaan olemaan kriittisiä hänen opetuksilleen. Buddhakin kielsi aikoinaan oppineita ja munkkeja hyväksymästä hänen opetuksensa kunnioituksesta, ja kehoitti heitä käsittelemään hänen sanojaan kuin kultaseppä kultaa: hangaten, rapsuttaen, leikaten ja sulattaen. “Eli toisaalta avoimuus ja vastaanottavuus, mutta toisaalta myös halu kyseenalaistaa, ja halu ajatella itse. Muuten ajaudumme henkiseen laiskuuteen.”)

Seuraavaksi Anthony De Mello testaa kuulijoidenda kykyä vastaanottaa uusia näkökulmia kysymällä, kärsivätkö he. “Onko sinulla ongelmia? Onko ehkä niin, ettet nauti jokaisesta hetkestä elämässäsi? Miten oli viimeisten kolmen tunnin aika: nautitko jokaisesta minuutista?”

“Jos vastaus on ei… jos vastaus on että kärsit, että sinulla on ongelmia, olet levoton… silloin sinussa on jotain vialla, pahasti vialla… olet unessa… olet kuollut!”

Ihmiset luulevat, että on luonnollista, että on ongelmia. Että on inhimillistä kärsiä. Mutta näin ei ole.

Ihminen voi tuntea kipua ja kärsiä siitä, mutta ihminen voi myös tuntea kipua ja olla kärsimättä siitä.

Eräältä suurelta mestarilta kysyttiin, mikä hänen elämässään on muuttunut sen jälkeen kun hän koki valaistumisen. Hän vastasi: Ennen valaistumista olin masentunut, ja valaistumisen jälkeenkin olen masentunut. Erona vain on, että nykyisin en anna masennukseni häiritä minua.

Kärsimys on sitä, että antaa masennuksen haitata, valistaa De Mello. “Tätä tarkoitan kärsimyksellä… kärsimys on sitä, että antaa kivun, masennuksen ja huolten häiritä ja haitata.”

Kun tämän asian ymmärtää, kun rukoilee tällä tavalla… masennus tulee, huolet tulevat, mutta kun ennen vanhaan samaistuit niihin, nyt ne eivät enää ole osa sinua. Ne ovat kuin pilvet taivaalla, jotka tulevat ja menevät.

Mistä kärsimys sitten tulee? Elämästä, sanovat ihmiset. Kiinalaisilla on sanonta, jonka mukaan maailmankaikkeudessa ei ole mitään julmempaa kuin luonto. Et pääse sitä karkuun.

Mutta kuitenkin, luonto ei ole se joka tekee vahingon, vaan vahingon tekee ihmisen oma sydän. Sieltä kärsimys tulee. Elämä ei ole julmaa sinulle, sinä otat sen julmasti.

Tehdäkseen asian selväksi Anthony De Mello kertoo afrikkalaisesta heimosta, jolla oli tapana tuomita jäsenensä kuolemaan karkoittamalla heidät. Heimosta karkoitetut kuolivat viikko karkoituksen jälkeen. Ei janoon eikä nälkään, ei minkään teloituksen vuoksi, vaan koska he tekivät itsemurhan.

“Jos meidät karkoitettaisiin tai hylättäisiin, me tuskin tekisimme itsemurhaa. Mikä tappoi kyläläisen? Hän itse. Hänen tapansa nähdä rangaistus. Ei itse rangaistus.”

Anthony jatkaa julmilla itsemurhaesimerkeillään ja kertoo, että länsimaissa on aina silloin tällöin joku opiskelija, joka epäonnistuneen tentin jälkeen tappaa itseensä. Mikä hänet tappaa? Tenttikö? Ei, vaan hänen suhtautumisensa kyseiseen tenttiin.

Kun olette lähdössä piknikille ja sade yllättää… mikä aiheuttaa negatiivisen tunteen teissä? Sade, vai reaktionne sateeseen?

Tämä tulee yleensä suurena järkytyksenä ihmisille, jotka ovat rukoilleet vuosikymmeniä. Tässä piilee yksi rukouksen vaaroista: se saattaa estää sinua pääsemästä tulen luokse.

Tämän luento-osuuden lopussa Anthony De Mello testaa kuulijoitaan uudestaan pyytämällä heitä miettimään jonkun asian, joka häiritsee heitä parhaillaan, tai on häirinnyt heitä viime aikoina.

Tämän jälkeen hän pyytää kuulijoitaan ajattelemaan, että asian aiheuttama kärsimys ei tulekkaan ulkopuolelta, ei johdukkaan jostain tietystä tapahtumata, ihmisestä tai asiasta… ei siitä, että joku kuoli, että menetit työpaikkasi, maineesi tai rahasi… vaan siitä, miten reagoit kyseiseen tapahtumaan.

Jos joku toinen olisi ollut paikallasi, hän ei olisi vaivaantunut (disturbed). Sinä olet. Miten tämä on mahdollista?

(Jatkuu)

Anthony de Mello oli intialainen jesuiittapappi, psykoterapeutti ja luennoitsija, joka tuli tunnetuksi hengellisyyttä käsittelevistä kirjoistaan.

De Mello syntyi Goalla Intiassa vuonna 1931 ja kuoli Yhdysvaltojen New Yorkissa vuonna 1987. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa, opiskelemassa ja myöhemmin opettamassa. Hän perusti myös rukouskeskuksen Intiaan.

Ohessa yksi hänen luennoistaan. Älkää antako ensimmäisten sekuntien sietämättömän hissimusiikin karkoittaa teitä näiden mainioiden ajatusten parista.

Niille, joille englanninkielisen luennon seuraaminen tuottaa ongelmia sekä niille, jotka lukevat mieluumin kuin katsovat, tässä vapaasti suomennettu tiivistelmä:

Anthony De Mello kysyy, miten voisimme rukoilla paremmin. Hän aloittaa kertomalla, mitä rukous ei ole. Hän kertoo rabbista, joka oli palvellut Jumalaa hyvin koko elämänsä ajan. Hän oli ollut nöyrä, lainkuuliainen ja kärsivällinen, hyvä juutalainen. Vanhaksi tultuaan hän pyysi Jumalalta lottovoittoa, vedoten epäitsekkääseen elämäänsä. “Vanhuuden turvaksi, hän selitti Jumalalle.”

Hän rukoili päivän, ja ruokoili toisen. Kului viikkoja, kuukausia ja vuosia, ja rabbi vain rukoili. Lopulta hän kyllästyi ja tuhahti Jumalle: Mikä tässä nyt on niin vaikeaa!?

Jumala vastasi: No se, ettet ole ostanut lottokuponkia!

Eli Jumalaa on turha vaivata asioilla ja pyynnöillä, jotka voit toteuttaa itse.

Mitä rukoilu sitten on?

De Mello vastaa myös tähän kysymykseen tarinan avulla. Hän kertoo miehestä, joka keksi tulen. Oivallettuaan tämän taidoista arvokkaimman hän nousi vuorelle ja opetti sen edelleen kylmän alueen asukkaille, jotka hämmästyivät ja keksinnön vallankumouksellisuuden tajuttuaan innostuivat ja halusivat kilvan päästä kiittämään hyväntekijäänsä.

Arvostuksesta huolimatta hän ei halunnut jäädä alueelle, vaan jatkoi matkaansa ja opetti taidon yhä uusille heimoille ja kansoille. Hänen maineensa levisi nopeasti ja hänestä tuli niin suosittu, että papisto pelkäsi oman suosionsa laskua ja alkoi kokea hänet uhaksi. Niinpä he myrkyttivät hänet.

Hälventääkseen epäluuloja papisto maalasi tulentekijästä kuvan alttarille, julisti hänet pyhimykseksi ja ohjasivat ihmiset kunnoittamaan Suurta Tulenkeksijää, ihmeiden tekijää ja ihmisten ystävää. Myös tulentekovälineet he sijoittivat alttarille, ja kehittelivät mitä monimutkaisempia palvontamenoja ja vuosipäiviä Hänen muistolleen.

Mutta itse tulentekotaidon, sen he unohtivat. Tulenkeksijän muistojuhlat, rituaalit, merkkipäivätpäivät ja palvontamenot jatkuivat vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja, mutta tulta heillä ei ollut.

Tulen tekeminen on rukoilua! Anthony De Mello huudahtaa. “Voit mumista pyyntöjäsi viikkoja, kuukausia ja vuosia, mutta jos et tee tulta, se ei ole rukoilua. Paljon hyväntahtoisuutta, mutta ei rukoilua.”

“Miksi te sanotte minulle: ‘Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?” (Luukas 6: 46)

Mutta, Anthony De Mello huomauttaa, ei pidä kuitenkaan luulla, että hyvät teot olisivat automaattisesti rukoilua. Hän kiteyttää ajatuksen saksalaisen teologin, mystikon ja filosofin Meister Eckhartin (1260 – n. 1328) sanoihin: Tärkeintä ei ole niinkään se mitä teet, vaan se mitä olet.

“Jos olet hyvä, tekosi loistavat kirkkaana. Sinun pitää muuttaa olemisesi. Se on tulta. Miten muutat olemisesi? Mitä teet? Et mitään. Muuttaaksesi olemisesi, sinun täytyy nähdä. Näet jotain mikä muuttaa sinut. Et tee mitään muuttaaksesi sinua. Tämä maa on kuuluisa tekemisistään. Se on arvokas taito, mutta jos haluat muuttaa ihmisiä, olet pulassa. Mitään ei tarvitse tehdä. Sinun tulee nähdä asiat uudessa valossa.”

(Jatkuu)

(Kirjoitus on lyhennelmä Benedicta Cipollan jutusta “On Campaingn Trail, Democrats Put Their Faith in Book of James” The Washington Post -lehdessä 12.7.2008.)

Barak Obama sanoo voivansa rukoilla vaikka koko päivän, mutta täyttääkseen Jumalan tahdon hänen täytyy tehdä konkreettista työtä. Kuvassa hän poseeraa Tiibetin hengellisen johtajan Dalai laman kanssa. Kuvalähde: www.barackobama.com.

Kun Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen todennäköinen presidenttiehdokas Barak Obama puhuu uskostaan, hän kaivaa toisinaan esiin Uuden testamentin Jaakobin kirjeen muistutuksen “usko ilman tekoja on kuollutta.” (Jaakob 2:20)

Samaan kirjeeseen viittasi vielä useammin myös hänen vastaehdokas Hillary Clinton, jolla oli tapana lisätä siihen “henkilökohtaisen teologiansa”, jonka mukaan teot ilman uskoa ovat liian kovia.

Edellisissä vaaleissa Jaakobin kirjeestä haki tukea senaattori John F. Kerry: “Raamatusta löytyy hieno kohta, jossa sanotaan: ‘Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?’” (Jaakob 2:14)

Vuoden 2000 vaaleissa Jaakobin kirjaan viittasi puolestaan Al Gore, pyrkiessään osoittamaan George W. Bushin puheet afroamerikkalaisten auttamisesta pinnalliseksi: “Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.” (Jaakob 2:18)

Toistuvat viittaukset Jaakobin kirjeeseen tuovat näkyvyyttä tälle usein ylenkatsotulle ja toisinaan kritisoidulle Raamatun kirjalle.

‘Usko ilman tekoja on kuollutta’ kääntyy politiikassa iskulauseeksi ‘retoriikka ilman toimintaa on kuollutta,’ sanoo “The God Strategy: How Religion Became a Political Weapon in America” -kirjan kustantaja Kevin Coe.

Jaakobin kirje painottaa tekojen merkitystä ehkä enemmän kuin mikään muu Uuden testamentin kirja. Toisin kuin muut Uuden testamentin kirjeet, Jaakob väheksyy dogmaattisuutta ja suosii käytännöllisiä eettisiä toimintaohjeita, joiden keskiössä on lähimmäisenrakkaus ja erityisesti köyhien auttaminen.

Viime vuosien aikana demokraatit ovat onnistuneet saamaan uskonnollisen vasemiston puolelleen. Vetoomuksillaan marginaalissa olevien auttamiseksi Jaakobin kirje sopii hyvin Demokraattiselle puolueelle. Coen mukaan vasemmistolla on paremmat edellytykset viitata Jaakobin kirjeeseen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myös Republikaanit viittaisi siihen. Kun republikaanisenaattori Sam Brownback’ilta kysyttiin, mikä saa hänet taistelemaan Afrikan malariaa, köyhyyttä ja nälänhätää vastaan, hän vastasi, “orvot ja lesket”, mikä oli selvä viittaus Jaakobin kirjeeseen 1:27: “Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.”

(Suomennos: Timo Virtala)