Photo by Dean Phorbes (cc).

Suomen kristillinen rauhanliike julistaa rauhanpalkintonsa saajan ensi vuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä. Kuka tai mikä taho on mielestäsi kuluvan vuoden aikana toiminut esimerkillisesti rauhan puolesta ja väkivaltaa vastaan? Rauhanpalkinnon saaja voi olla yhteisö tai yksilö, Suomessa tai ulkomailla. Voit ehdottaa palkinnoksi sopivaa henkilöä tai järjestöä tämän kirjoituksen kommenttikentässä tai lähettämällä ehdotuksesi sähköpostitse osoitteeseen info@kristillinenrauhanliike.fi.

Teksti: Juhani Virtala
Kuvat: Timo Virtala

Ruusukuja 76 -näyttelyn avauspuheenvuoro 12.10.2009 Tampereella

Arvoisat läsnäolijat! Jos katsomme omiin käsiimme, näemme kädet, joilla olemme silittäneet nukkuvan lapsen päätä täynnä rakkautta ja kiintymystä. Samoille käsille olemme aikanaan saaneet omalta äidiltämme vitsan iskuja kolttosistamme. Niillä käsillä olemme täynnä vihaa iskeneet myös nyrkkiä pöytään, tarttuneet kiinni ja… Käsillä olemme tehneet hyvät asiat, elämäntyömme ja samoilla käsillä myös ylilyönnit, joita kannamme itse ja joita erityisesti väkivallan kohde kantaa pitkään, kenties lopun ikäänsä.

”Läheisissä ihmissuhteissa tapahtuva väkivalta on rikos, ihmisoikeusloukkaus ja synti.” Näin alkaa kirkkohallituksen 2007 julkaistu kirjanen Näe väkivalta – kristinuskosta nousevia pohdintoja perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastustamiseksi. Kirkko on kyllä aina opettanut kymmentä käskyä, viides mukaan lukien. Samoin on opetettu ulkoa rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Siitä huolimatta sillä on ollut myös tällä alueella omat vaikeutensa. Esimerkiksi ongelmia selvittää suhdettaan kuritusväkivaltaan, sotaan tai henkiseen väkivaltaan.

“Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa” (Snl. 13:24). Edelleen 26% suomalaisista hyväksyy väkivallan kasvatuksessa. Lapset tarvitsevat rajoja, mutta kuritusväkivallan henkiset ja fyysiset jäljet ovat rumia ja nyt myös laittomia. Aivan omassa luokassaan on lasten hyväksikäyttö, joka jättää pysyvät jäljet. Pelottelu, syyllistäminen, eristäminen ja kontrolloiminen ovat henkistä tai hengellistä väkivaltaa asiayhteydestä riippuen. Ei ole tavatonta, että parisuhteissa puolisot ajautuvat tällaisiin menetelmiin pyrkiessään muuttamaan toista mieleisekseen. Rajoitetaan ystävien ja sukulaisten tapaamisia, opiskelua tai rahankäyttöä.

Työpaikkani, Perheasiain neuvottelukeskus sai alkunsa sodanjälkeisenä aikana, jolloin väkivallan tuhoisuus oli kaikkien koettavissa. Neuvottelukeskuksissa tilastoidaan asiakkaiden tulosyyt valtakunnallisesti. Henkinen ja fyysinen väkivalta on merkitty tulonsyyksi 4,4%:lla asiakkaista. Meidän keskuksessamme luku on vielä pienempi. Täytyy kuitenkin huomioida, että näissä tapauksissa se on avoimesti esiin tullut ilmoitettu päällimmäinen syy. Väkivalta voi usein tulla esille vasta prosessin myöhemmässä vaiheessa kun turvallisuus on kasvanut riittäväksi siitä puhumiseksi. Väkivalta on häpeällistä sekä uhrille, että tekijälle. Siitä huolimatta asian selvittäminen kuuluu meillä rutiineihin. Väkivalta ei yleensä ole ohimenevä kertaluonteinen tapahtuva, vaan toistuva, molemminpuolinenkin, ja kerta kerralta raaistuva asia. Se on myös periytyvää: Väkivaltaa kokeneet jatkavat sitä muita herkemmin. Väkivallan kaikki osapuolet tarvitsevat tukea.

Arvoisat kuulijat. Perheväkivalta -sana jättää väkivallan kohteen piiloon ja leimaa ikävästi perheen. Olisiko parempi puhua vain lapsiin, mieheen ja naiseen kohdistuvasta väkivallasta? Jos tarkkailemme vaikkapa lapsiamme tai lastenlapsiamme huomaamme, että ihminen oppii aggression ja väkivallan käytön aivan luontaisesti. Lelun näpistys on riittävä peruste raivokkaaseen pahoinpitelyyn. Siksi tarvitsemme jatkuvaa tukea ja opetusta rauhanomaisiin ongelmanratkaisuihin. Väkivallan tuomitseminen tai synniksi saarnaaminen on hyvä, mutta ei riittävä. On koko ajan etsittävä kädestä pitäen vaihtoehtoisia keinoja niiden kanssa, jotka ovat ajautuneet aggression rajoille. Tätä teemme myös edustamassamme työmuodossa, perheneuvonnassa. Jokainen voi tehdä jotain. Suuri merkitys on yhteisöllisyydellä, jota seurakunta tukee laajalla rintamalla. Jokainen yhteinen ateria kodissa keskusteluineen, ateria kirkossa alttarin ääressä – kaikki mikä tukee yhteisöllisyyttä, rakentaa myös sovintoa ja rauhaa.

(Ruusukuja 76 -näyttely oli esillä Tampereen Seurakuntien talossa 12. – 17.10.2009. Lisää tietoa näyttelystä NNKY:n sivuilta.)

Chennai, Indien. Photo (cc) by: B. Sandman.

Ansvarsveckans indiska gäst Sanjana Das berättar om arbetet mot människohandel i Indien vid ett finskt seminarium på FN-dagen 24.10 kl 13-16 i Alphöjdens församlingssal, Kotkagatan 2, i Helsingfors. Andra medverkande är Jussi Ojala från Kyrkans Utlandshjälp och Timo Virtala från Kristliga fredsrörelsen. Kl 17 människorättsmässa i Berghälls kyrka med predikan av Petri Merenlahti från Utlandshjälpen. Arrangörer bl.a. rörelsen Kom alla, Helsingfors kyrkliga samfällighet och kyrkans människorättsarbete.

Photo (cc) by Dr. Hemmert.

Hämeenlinnan Keskusseurakuntatalossa järjestetään sunnuntaina 11.10.2009 klo 15.00 yhteiskunnallinen iltapäivä “Uskonnot rauhan edistäjinä.” Keskusseurakuntatalo sijaitsee osoitteessa Rauhankatu 14. Luennot: “Väkivallattomuus – realistinen vaihtoehto”, pääsihteeri Timo Virtala ja “Kirkko turvapaikkana pakolaiselle”, rovasti Klaus Malmivaara.

Punkalaitumen kirkkoherran virasta eläkeelle jäänyt rovasti Klaus Malmivaara kertoo kokemuksiaan pakolaisten auttamisesta ja Suomen viranomaisten pakolaiskäytöstä.

Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala puhuu väkivallattomuuden puolesta otsikolla Väkivallattomuus – realistinen vaihtoehto. Hänen puheenvuoronsa ydin on, että pasifismi, eli työ väkivallan vähentämiseksi ja sotien ennaltaehkäisemiseksi, ei ole sen radikaalimpaa tai idealistisempaa kuin lääketieteen työ tauteja vastaan. Mielikuvituksen, viisauden ja systemaattisen tutkimuksen avulla väkivallalle on mahdollista keksiä vaihtoehtoja.

Timo Virtala viittaa K. E. Bouldingin määrittelemään kolmenlaiseen vallankäyttöön ihmisten välisissä suhteissa: voimaan, vaihtoon ja eheytykseen perustuvaan. Viimeksimainittua voidaan kutsua väkivallattomuudeksi. Keskeistä siinä on rehellisyys, avoimuus, rohkeus ja uhrautuvaisuus. Tavoitteena ei ole vastustajan murskaaminen, vaan yhteisymmärryksen luominen.

Sunnuntaista 11.10. käynnistyy väkivallaton viikko.

Intialaisen perheen myyntipiste ja koti Chennaissa. Photo (cc) by: B. Sandman.

YK-päivänä 24.10.2009 järjestetään Alppilan seurakuntakodissa Rauha ja ihmisoikeudet –seminaari, jonne alustamaan saapuu mm. ekumeenisen vastuuviikon intialainen vieras Sanjana Das. Muina alustajina tulevat toimimaan Kirkon Ulkomaanavun Jussi Ojala ja Suomen kristillisen rauhanliikkeen Timo Virtala. Seminaarin jälkeen rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivän messu Kallion kirkossa. Messun jälkeen kirkkokahvit. Tarkka ohjelma ohessa:

Rauha ja ihmisoikeudet –seminaari Alppilan kirkon seurakuntakodissa osoitteessa Kotkankatu 2, Helsinki.

Klo 13.00 Alkuhartaus: Milla Liikala, Alppilan seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen työn diakoni.

Klo 13.30 Miten Kirkon Ulkomaanapu edistää rauhaa ja ihmisoikeuksia? Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön asiantuntija Jussi Ojala.

Klo 14.00 Miten rauhanliike edistää ihmisoikeuksia? Suomen kristillisen rauhanliikkeen varapuheenjohtaja Timo Virtala.

Klo 14.30 Kahvitauko

Klo 15.00 Ihmiskaupan vastainen työ Intiassa. Ms Sanjana Das, Vastuuviikon intialainen vieras

Klo 15.30 Miten seurakunta voi vastustaa ihmiskauppaa ja tukea sen uhreja? Anna Hyvärinen, Vastuuviikon projektisihteeri

Seminaarin vetäjänä toimii Markku Heikkinen, dokumenttiohjaaja ja radiotoimittaja, Alppilan seurakunteneuvoston jäsen.

Klo 17.00 Messu rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivänä

Paikka: Kallion kirkko, Itäinen papinkatu 2.
Liturgi: Jaana Partti, Kallion seurakunnan rippikoulu- ja sateenkaarityön pappi
Saarna: Petri Merenlahti, Kirkon Ulkomaanavun kampanjapäällikkö
Kanttori: Kimmo Puunenä
Musiikki: Jaakko Hyttinen ja Kimmo Vuorialho, Henna-Mari Kettunen ja Ääniset-kuoro

Kolehti kannetaan messun jälkeen ovilla Kirkon Ulkomaanavun Näkymättömät-kampanjalle

Messun jälkeen kirkkokahvit Kallion kirkon seurakuntasalissa. Kirkkokahveilla kerrotaan eri järjestöjen ihmisoikeustyöstä ja jatketaan keskustelua seminaarin teemoista. Mukana mm. Ms Sanjana Das.

Järjestäjät: Tulkaa kaikki –liike, Ekumeeninen vastuuviikko, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen kristillinen rauhanliike, Alppilan seurakunta, Kallion seurakunta, Helsingin seurakuntayhtymä, Kirkon ihmisoikeustyö