Kuva (cc): Loci Lenar.

Avoin seminaari keskiviikkona 24.3.2010 klo 9.30–16

Tieteiden talo, Iso Sali, Kirkkokatu 6, Helsinki

Seminaari tavoitteena on korostaa uskonnollisen taustan merkitystä kotouttamisessa ja kotoutumisessa sekä tarkastella Suomen kristillistä moninaisuutta ja monikulttuurista ekumeenista tulevaisuutta.
Erityisesti osallistujiksi kutsutaan kirkkojen, seurakuntien, kuntien ja järjestöjen maahanmuuttaja- / monikulttuurisuustyöstä vastaavia ja tällä sektorilla työskenteleviä sekä maahanmuuttajia. Seminaari liittyy Euroopan kirkkojen konferenssin Siirtolaisuus 2010 -teemavuoden tapahtumiin. Vapaa pääsy. Ei ennakkoilmoittautumista.

9.30 Aamukahvi ja osanottajaksi rekisteröityminen
10 Musiikkia, maahanmuuttajia edustava kokoonpano
Avauspuheenvuoro Rovasti Risto Pontela, SEN:n eettisten kysymysten jaoston puheenjohtaja

Uskonto, kotoutuminen ja suomalainen yhteiskunta

10.15 Katsaus Suomen uskonnolliseen kenttään: Tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg, Kirkon tutkimuskeskus
10.45 Kulttuuriset ja uskonnolliset näkökulmat kotouttamisessa: Ylitarkastaja Sari Haavisto, Sisäasiainministeriö, maahanmuutto-osasto
11.15 Maahanmuuttajien havaintoja ja kokemuksia
Haastatteluja ja keskustelua johtaa kehitysjohtaja, pastori Hans Krause, Kansan Raamattuseura
12.15 Keskustelua

12.30 – 13.30 Lounastauko

13.30 Musiikkiesitys

Älä sotke minuan ympyröitäni? – Siirtolaisuus haastaa kaiken

13.40 Miten siirtolaisuus haastaa seurakuntamme? Seurakuntien työntekijöitä keskustelemassa monikulttuurisuuden haasteista ja niihin vastaamisesta. Puheenjohtajana ev.lut. kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia
14.40 Kirkkojen tulevaisuus Suomessa: Missiologian professori Mika Vähäkangas, Lundin yliopisto
15.20 Kirkko ja muukalaisuus: Piispa Arseni, Suomen ortodoksinen kirkko
15.50 Päätöspuheenvuoro: Pääsihteeri Heikki Huttunen, Suomen Ekumeeninen Neuvosto

TERVETULOA!

Suomen Ekumeeninen Neuvosto, eettisten kysymysten jaosto.

Klo 16.30 Kreikkalainen kolmen ruokalajin paastonajan päivällinen ravintola Greciassa, Katajanokanlaituri 5. Hinta: 30 e / hlö. Päivälliselle ilmoittaudutaan seminaaripaikalla klo 9.30 – 10.

Kuva (cc): Laura Monteiro
Teksti: Kirkon tiedotuskeskus

Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma, ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja, katolisen kirkon piispa Teemu Sippo vetoavat viranomaisiin iäkkäiden Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin puolesta.

Kirkkojen yhteisessä kannanotossa piispat toteavat, että inhimillisyys ja kohtuullisuus edellyttävät, että heidän olosuhteensa otetaan huomioon ja heidän sallitaan jäädä lastensa luo Suomeen. Samalla kirkonjohtajat toivovat maan hallituksen korjaavan ulkomaalaislakia niin, että perheen käsitettä arvioidaan uudelleen ja yksilölliset tilanteet voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon lakia sovellettaessa.

“Kirkkojen näkökulmasta korkeimman hallinto-oikeuden päätös hylätä Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin oleskelulupahakemukset herättää kysymyksen, sovelletaanko maassamme ulkomaalaislakia kohtuuttomasti. Näkemys, jonka mukaan ei ole osoitettu, etteivät huollettavat vanhukset voi yksin selviytyä kotimaassaan, poikkeaa siitä, minkä me olemme muodostaneet näistä tapauksista saamiemme tietojen perusteella.

Irina Antonova on 81-vuotias liikuntarajoitteinen ja hauraassa kunnossa oleva vanhus. On inhimillisesti kohtuutonta ja yleisen oikeustajun vastaista palauttaa hänet Venäjälle ja evätä häneltä omien lastensa antama vanhuudenturva. Mielestämme häntä koskevat lääkärien lausunnot ohjaavat toisenlaiseen ratkaisuun. Arvostamme terveydenhoitohenkilökunnan kykyä ja asiantuntemusta arvioitaessa vanhuksen terveydentilaa.

Eveline Fadayel on asunut jo kolme vuotta Suomessa. Kaikki hänen lapsensa ja lapsenlapsensa asuvat ja työskentelevät tai käyvät koulua Suomessa. Ulkomaalaislaissa on mahdollisuus arvioida henkilön kokonaistilannetta, jonka tulisi tarkoittaa myös hänen Suomeen syntyneiden siteidensä merkitystä. Merkille pantavaa on, että Eveline Fadayelia koskevassa tapauksessa KHO:ssa ei ollut yksimielisyyttä.

Ulkomaalaislain tulkinta on maassamme viime vuosina ollut varsin tiukkaa. Jos Fadayelin ja Antonovan hakemuksissa esitettyjä inhimillisiä näkökohtia ei voida hyväksyä, on kysyttävä mitkä sitten voisivat olla niin painavia yksilöllisiä, inhimillisiä syitä, jotka oikeuttaisivat oleskelulupaan.

Kirkot pitävät perheiden sitoutumista vanhuksista huolehtimiseen arvokkaana ja eettisesti esimerkillisenä. Isoäitien maasta käännyttäminen aiheuttaa heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen kohtuuttoman tilanteen. On koko yhteiskunnan etu, että perheiden yhtenäisyyttä tuetaan ja että tahtoa kantaa vastuuta haavoittuvassa asemassa olevista perheenjäsenistä kunnioitetaan.

Katsomme, että nykyisiä säädöksiä on tulkittava huonokuntoisten ja yksin jääneiden vanhusten eduksi. Käsityksemme on, että sellainen vastaa myös yleistä oikeustajua. Ulkomaalaislaki on parhaillaan uusittavana. Se antaa hyvän mahdollisuuden avartaa juridista perhekäsitettä niin, että haavoittuvassa asemassa olevat perheenjäsenet eivät jää heitteille. Mikäli mahdollista, tulisi avata esimerkiksi käsitteitä ”täysin riippuvainen”, ”painavat inhimilliset syyt”, ”ilmeisen kohtuuton”.

Suomea mainostetaan tasa-arvon mallimaana. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä kansallisuudesta, kielestä tai uskonnosta riippumatta. Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin tapausten voi nähdä heijastavan sellaista välinpitämättömyyttä, joka on ristiriidassa oikeusvaltion perusarvojen kanssa. Ne eivät edistä Suomen uskottavuutta demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. On välttämätöntä, että inhimillisyys nostetaan esiin viranomaistoimintaa ja lain tulkintaa ohjaavana periaatteena. Kysymys on arvoista, joiden perustalla koko yhteiskuntamme lepää.”

Arkkipiispa Jukka Paarma, Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Arkkipiispa Leo, Suomen ortodoksinen kirkko
Piispa Teemu Sippo SCJ, Katolinen kirkko Suomessa, Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja

Kuva (cc): Collin Key.

Turkulainen Turkulainen -lehti julkaisi eilen turkulaisen Mikkelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen blogikirjoituksen, joka käsitteli KHO:n ja maahanmuuttoviranomaisten viimeaikaisia käännytyspäätöksistä.

Entisaikaan isovanhemmat olivat Suomessakin kuin omaa perheväkeä. Usein he asuivatkin samassa pihapiirissä lastensa perheiden kanssa. Nykyisin kaikki on toisin. Vaikka tosi ihailtavaa onkin se, että monet isovanhemmat ovat toisissaan läsnä lastenlastensa elämässä. Kun hektinen työelämä on takana, on vihdoin aikaa lapsille!

Ihmetystä ja jopa suoranaista järkytystä herätti KHO:n ja maahanmuuttoviranomaisten päätökset kahden mummon, egyptiläisen Eveline Fadayelin sekä venäläisen Irina Antonovan käännytyspäätökset. Nämä vanhukset, jotka ovat maassamme lastensa perheiden luona ja heidän hoidossaan ja elätettävänään, eivät viisaiden viranomaisten mukaan tarvitse oleskelulupaa Suomessa. He kun eivät kuulu ydinperheeseen, niin menkööt takaisin! Tosin Egyptissä ja Venäjällä heillä ei ole omaisia, jotka pitäisivät heistä huolta, mutta kyllähän yhteiskunta näissä maissa takaa hyvän vanhustenhuollon moderneissa ja täysinpalvelleissa vahnhustenkodeissa, joista maahanmuuttoviranomaisilla on tarkat tiedot, kun ovat olleet tutustumassa niidenkin toimintaan. Ja hoitajathan ovat siellä pitämässä heille seuraa kiireiltään, jos kerkiävät. Koskahan tämä viraomaistahon pelleily oikein loppuu? Inhimillisyydelle ei taida enää olla sijaa lainsäätäjien- ja tulkitsijoiden kirjoituspöytien äärellä. Mitä oltaisiin menetetty, jos näille vanhuksille olisi myönnetty oleskelulupa? Ei mitään. Mutta nyt ainakin tavallisen tallaajan kohdalla suomalainen viranomaistyöskentely on saanut suurta ihmettelyä aikaan. Eikä yhtään positiivisessa mielessä.

Asenteiltaan yhä koveneva aika tarvitsee inhimillisyyttä. Jos sitä ei löydy kirkon tai viranomaisten työskentelystä, niin mistä ihminen voi sitä olla etsimässä? Oman edun tavoittelussa saattaa hukkua se kaikkein olennaisin. Suurimmat onnistumiset ja elämänrikkaudet eivät löydy sieltä, missä ihminen tavoittelee omaa parastaan, vaan sieltä, missä autetaan avun tarpeessa olevaa lähimmäistä. Virastojen hämäriin ja lakipykäläviidakkoonkin voidaan paeta vastuuta ja lähimmäisyyttä. Toivottavasti Ahtisaaren ja arkkipiispojen äänellä asiassa olisi vielä merkitystä päättäjien korvissa. Inhimillisyys voittakoon. Mummot kotiin Suomeen lastensa luo!

Valokuva (cc): Steve.

Viikon ajan Espoossa keskustellaan perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Tilaisuuksia järjestetään väkivaltailmiön esille tuomiseksi ja ratkaisujen löytymiseksi turvalliseen elinympäristöön. Perheväkivallan vaikutukset lapsille on viikon erityinen teema.

Perheväkivallasta kertova Ruusukuja 76 – näyttely Espoon Entresse-kauppakeskuksessa sijaitsevassa kirjastossa (Siltakatu 11), 3 krs. Ruusukuja 76:n näyttelytilaksi lavastettu koti kertoo väkivallasta lähisuhteissa. Näyttelystä saa tietoa muun muassa väkivallan muodoista ja vaikutuksista sekä lapsen näkökulmasta perheväkivaltaan. Paikalla on päivystäjä ja jaossa tietoa väkivallasta selviämiseen ja väkivaltaisen käytöksen katkaisemiseen. Lisätietoja heidi.kusmin-bergenstad@ywca.fi

Espoon Lyömättömän Linjan Avoimet ovet to 18.3 klo 12–15 (Maalarinkuja 3) Avoimet ovet tapahtumassa voit tutustua toimintaan ja keskustella väkivaltaisesti käyttäytyneitten miesten parissa tehtävästä työstä. Työtä tehdään nykyisin suomalaisten ja maahanmuuttajamiesten parissa. Lisätietoja www.lyomatonlinja.fi

Perheiden ja lasten turvallisuuden varmistaminen Espoossa – Kuntalaisten keskustelutilaisuus ma 22.3. 18–20, paikka Laurea-ammattikorkeakoulu (Vanha maantie 9). Espoossa on tehty toimintaohjelmaehdotus perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi. Pelkkä toimintaohjelmaehdotus jää sanahelinäksi, jos kaupungin päättäjät eivät sitoudu toteuttamaan siinä esitettyjä toimenpiteitä. Miten asia etenee? Keskustelutilaisuudessa etsitään myös keinoja puuttua väkivaltaan omassa lähiympäristössä ystävänä, naapurina tai ohikulkijana. Muutoksen mahdollisuuksia pohditaan käytännön esimerkin kautta. Keskustelutilaisuudessa ovat panelisteina mm. oikeusministeri Tuija Brax, turvallisuus- ja väkivalta-asiantuntijoita sekä edustaja poliisista. Kysymyksiä tilaisuuteen otetaan etukäteen vastaan: turvallinen.espoo@gmail.com. Tilaisuuden järjestävät Espoon Vihreät Naiset ja Love ry (Lapsen Oikeus Väkivallattomaan elämään)

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta – seminaari ti 23.3 klo 8-12, Valtuustotalo (Espoonkatu 5) Seminaarin yhteydessä on materiaalinäyttely, jossa mahdollisuus tutustua eri väkivaltatyötä tekevien toimijoiden esittelypisteisiin ja työntekijöihin. Seminaari on tarkoitettu ensisijaisesti Espoon kaupungin työntekijöille. Lisätietoja elina.savola@espoo.fi

Viikon kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy – Lämpimästi tervetuloa!

Yhteistyössä

Espoon kaupunki Elina Savola (terveyden edistämisen erityissuunnittelija), elina.savola@espoo.fi
Espoon Lyömätön Linja Jari Hautamäki (toiminnan johtaja), jari@lyomatonlinja.fi
NNKY-liitto Heidi Kusmin-Bergenstad (Ruusukuja 76:n projektisihteeri), heidi.kusmin-bergenstad@ywca.fi
Espoon turvakoti, heli.raja-halli@espoonturvakoti.com
Leppävaaran seurakunta

Kuva julkaisuvapaa. Kuvaaja: Anne Heinonen

Seuraavan uutisen julkaisi Suomen Pakolaisapu 8.3.2010:

Suomen Pakolaisavun hallitus on valinnut Vuoden pakolaisnaiseksi afganistanilaissyntyisen Nasima Razmyarin.

Kannustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna pakolaisnaiselle, joka on ansioitunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Razmyar on usean vuoden ajan parantanut työllään maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen asemaa.

Vuoden pakolaisnainen on tehnyt muun muassa kunniaväkivallan ennaltaehkäisytyötä, monikulttuurista tyttötyötä sekä työtä rasismin vastaisen ilmapiirin edistämiseksi. Lisäksi hän on ohjannut vertaistukiryhmiä väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille ja -lapsille. Tällä hetkellä Razmyar toimii projektipäällikkönä MoniNaisten Talo-hankkeessa, jossa hän vastaa maahanmuuttajanaisille tarkoitetun matalan kynnyksen sosiaalisen toiminnan järjestämisestä. Suosittelijat kuvaavat Razmyaria valovoimaiseksi, yhteiskunnallisesti aktiiviseksi ja rohkeaksi esiintyjäksi, joka suhtautuu työhönsä erittäin omistautuneesti.

”Haluan kannustaa maahanmuuttajanaisia opiskelemaan ja tarttumaan tilaisuuteen, kun sellainen tielle sattuu. Ikinä ei saisi tyytyä vähempään kuin mistä on haaveillut, ainakaan jos ei ole koskaan yrittänyt”, Vuoden pakolaisnainen sanoo.

Kabulissa syntynyt 25-vuotias Nasima Razmyar muutti isänsä diplomaattiviran vuoksi Moskovaan 5-vuotiaana. Afganistanissa puhjenneiden levottomuuksien takia Razymarin perhe ei voinut palata kotimaahansa. Perheen Kabulin koti tuhottiin ja heidän läheisensä joutuivat hengenvaaraan. Nasima Razmyar aloitti elämänsä alusta Helsingin vastaanottokeskuksessa vuonna 1992. Hän kokee olevansa yhtä lailla suomalainen kuin afgaani, eikä hänen mielestään kumpikaan sulje toista pois. Vuoden pakolaisnainen haluaa vaalia ja tuoda esiin kumpaakin kulttuuriaan, sillä ne ovat tärkeä osa häntä.

Razmyar kokee velvollisuudekseen auttaa ihmisiä ymmärtämään, etteivät pakolaiset ole asemassaan omasta halustaan. ”Kukaan ei lähde kotoaan
vapaaehtoisesti vailla mahdollisuutta palata välttämättä koskaan kotimaahansa. Pakolaisten kuuluisi saada olla tasavertaisia Suomen kansalaisten kanssa ja saada tukea uuteen alkuun, kun heidän koko elämänsä on revitty palasiksi kotimaassa.”

Lue Nasima Razmyarin kiitospuhe tästä.

Lisätietoja:

Anna-Stiina Lundqvist
Tiedotuspäällikkö
Suomen Pakolaisapu
p. +358 405 600772
e. anna-stiina.lundqvist(at)pakolaisapu.fi

Kuva: tv.

Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinnolla vuonna 2009 palkittu Mahdi Abdile muutti helmikuussa Suomesta perheen saaman rasistisen kohtelun vuoksi. He muuttivat Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan, josta Mahdin vaimo Allison on kotoisin. Asiasta uutisoi Kotimaa -lehti 25.2.2010:

“Muuttopäätökseen johti Mahdi Abdilen mukaan ennen kaikkea se, että naapurit kielsivät lapsiaan leikkimästä hänen poikansa Abdulmaalikin kanssa. Tilannetta oli mahdotonta selittää kaksivuotiaalle pojalle. Perhe asui helsinkiläisessä Tapaninvainion kaupunginosassa.

- Emme halunneet, että poikamme joutuu kokemaan eriarvoista kohtelua ihonvärinsä vuoksi, Abdile perustelee. Mahdi Abdilen vaimo Allison koki huonoa kohtelua myös kaupassa ja linja-autossa, jonka kuljettaja kieltäytyi pysähtymästä, vaikka hän soitti kelloa ja pyysi pysähtymistä selvällä suomen kielellä.

Mahdi Abdile pitää mahdollisena, että bussikuskin suomen kieli on ollut riittämätöntä, mutta naapurien suhtautuminen tummaihoiseen leikkitoveriin ei hänen mukaansa jäänyt epäselväksi. Abdile korostaa kuitenkin ettei syytä kaikkia suomalaisia rasisteiksi.

- Jokaisesta yhteiskunnasta löytyy kaikenlaisia henkilöitä ja mielipitäitä. Näen kuitenkin suomalaisen yhteskunnan vahvana, koska sen lainsäädäntö suojelee maahanmuuttajia syrjinnältä uskonnosta ja ihonväristä riippumatta.

Somalialaissyntyinen Abdile tuli Suomeen turvapaikanhakijana lokakuussa 1990. Vastaanotto oli hyvä, mutta vuosien mittaan Abdile on saanut osakseen myös suomalaisten ennakkoluuloista ja väkivallastakin. Hän on kuitenkin näyttänyt, että sinnikkyys ja sovitteleva asenne voivat ylittää ennakkoluulot. Kotimaan haastattelussa (13.11.2008) Abdile kertoi, miten hän ystävystyi Kiteen maatalousoppilaitoksessa aluksi rasistisesti suhtautuneen opiskelijatoverin kanssa.

Abdile uskoo suomalaisen yleisen asenteiden muuttuvan parempaaan suuntaan ja lupaa, että hän palaa vielä perheineen Suomeen.

- Suomi on kotimaani. Mutta suomalaisten pitää hyväksyä todellinen tilanne: täällä asuu nyt suomalaisia, jotka kuuluvat eri uskontoihin, joilla on eri ihonväri ja jotka näkevät asiat eri tavalla.

Kuvat: tv.

Jätä hetkeksi pääkaupungin vilske ja vilinä ja astu pyhäkön rauhaan. Taizé-lauluja, hiljaisuutta, raamatuntekstejä Helsingin tuomiokirkon kappelissa.

Joka maanantai on rukoushetki, joka antaa tilaa oman itsensä ja Jumalan etsimiseen sekä toivoa kamppailuun paremman maailman puolesta.

Lisätietoja: hannu.varkki@evl.fi, 09 2340 6171

Kappeli on tornimainen rakennus Senaatintorilta katsoen oikealla kirkon portaiden puolivälissä.

Taizén yhteisön nettisivuille

Suomessa Taizén yhteistyötahona toimii Sinapinsiemen ry

Helsingin Taizé-piirien nettisivut

SYDÄMELLISETI TERVETULOA!