Ma 2.8.

10.00 – 11.00 Lehdistötilaisuus sekä Toivon siemeniä, pelon siemeniä -valokuvanäyttelyn avajaiset

To 5.8.

10.15 – 11.45 Combatants for Peace -järjestö esittäytyy Lapinjärvien koulutuskeskuksessa
17.00 – 19.00 Shaka & Koivuniemen herrat konsertoi Lapinjärven koulutuskeskuksessa

Pe 6.8. Hiroshima -päivä

17.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
19.00 – 21.00 Home -dokumenttielokuva ja keskustelutilaisuus Kino Marilynissä
21.30 – 22.00 Rauhanajatuksia eri uskontojen edustajilta Laivasillalla
22 – 22.30 Kynttiläpuhe ja kynttiläkulkue Laivasillalta
22.45 Bussikuljetus Loviisasta Helsinkiin lähtee uimarannalta

La 7.8.

9.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
8.00 – 12.00 Toritapahtuma, mm. rauhanlettuja, musiikkia ja Länsi-Sahara -infoa Loviisan torilla. Mukana mm. kuoro Ghanasta.
10.30 – 12.00 Neuvottelukunta kokoontuu Palvelutalo Esplanadissa, Kuningattarenkatu 7.
12.30 – 13.30 Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon luovutus tohtori Arno Gruenille sekä palkintopuhe Kino Marilynissä.
13.30 – 14 Lehdistön ja yleisön kysymyksiä
14.00 – 16.00 Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaari, mukana mm. Munib Younan, Jordanian ja Pyhän maan ev.lut. kirkon piispa sekä Combatants for Peace -järjestön edustajia. Kino Marilyn.
16.00 – 17.30 Onko mediasta totuuden näyttäjäksi? Rauhankasvatusinstituutin ja Pandin järjestämä seminaari, mukana Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen sekä toimittaja, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo ja israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz. Kino Marilyn.
18.00 – 19.30 Home -dokumenttielokuva Kino Marilynissä
20.00 – 21.00 Etnokonsertti Laivasillalla
21.30 Bussikuljetus Loviisasta Helsinkiin lähtee Laivasillalta

Su 8.8.

10.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
12.00 – 13.30 Ekumeeninen Rauhanmessu Loviisan kirkossa
13.30 – 14.00 Kirkkokahvit
14.00 – 15.00 “Väkivallan kulttuurista rauhan kulttuuriin -näyttelyyn tutustumista
15.00 – 16.00 You’ll never walk alone -kirkkokonsertti Loviisan kirkossa
16.00 Bussikuljetus Helsinkiin lähtee Loviisan kirkon edestä
16.00 – 17.00 Yhteislaulua Palvelutalo Esplanadissa

Bussikuljetusten hinta on 5 e. Etukäteisilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen teemu@kaapeli.fi.

Lisätietoja: Timo Virtala, 045 784 055 74, timo@virtala.com ja www.facebook.com/LovPeaceForum, www.twitter.com/LovPeaceForum, sekä tietysti: www.rauhanfoorumi.fi.

Loviisan rauhanfoorumi on erilaisten ihmisten, ideoiden, kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikka. Tavoitteena on kanssakäymisen, keskustelun ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, kehitellä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumia järjestetään vuosittain Hiroshima-päivän (6.8.) yhteydessä. Järjestäjänä toimii Suomen kristillinen rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen.

Jerusalem – rauhan kaupunki? –seminaarissa pohditaan Lähi-Idän tilannetta. Keskustelussa mukana mm. Jordanian ja Pyhän maan ev-lut kirkon piispa Munib Younan sekä entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä muodostaman Combatants for Peace -järjestön edustajia. Puheenjohtajana toimii suurlähettiläs Ilri Rantakari.

Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinto myönnetään sveitsiläis-amerikkalaiselle psykoanalyytikko Arno Gruenille. Elämäntyönään Gruen on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Palkinnonluovutustilaisuudessa Gruen pitää puheen, joka tullaan tulkkaamaan suomeksi.

Onko mediasta totuuden näyttäjäksi? -keskustelutilaisuudessa median valtaa ruotivat mm. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja Aarni Tuominen sekä tilaisuuden järjestäjä, taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo. Puheenjohtajana toimii Rauhankasvatusinstituutin pääsihteeri Pirjo Härö

Musiikkia on tänä vuonna runsaasti. Lapinjärvellä esiintyy Shaka & Koivuniemen herrat, Loviisan torilla ghanalainen Voices of Praise -kuoro ja Nykyajan kansanlauluja laulava Marja-Leena Airaksinen, kirkkokonsertissa Laura Virtala ja Jukka Nykänen ja Palvelutalo Esplanadissa yhteislaulua vetää Rauno Kinnunen. Lauantai-iltana Laivasillalla yleisöä tanssittaa jo kolmantena vuonna peräkkäin gambialais-senegalilainen musiikki.

Rauhanajatuksia eri uskontojen edustajilta kuullaan Laivasilla ennen kynttiläkulkueen lähtoä. Järjestäjänä toimii Religions for Peace -järjestö. Tilaisuuden jälkeen, juuri ennen Hiroshima-päivän kynttiläkulkuetta, Outi Arajärvi pitää kynttilöpuheen.

Home -dokumenttielokuva on Yann Arthus-Bertrandin vuonna 2009 onhjaama ihmiskunnan historiasta ja luontosuhteesta kertova taideteos. Eri puolilla maailmaa kuvattu dokumentti tuo eteemme maailman henkeäsalpaavan monimuotoisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttelyitä on kaksi: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely Loviisan kirjastossa on auki arkisin kirjaston aukioloaikoina. Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin -näyttely Lovisa Gymnasiumissa on auki 6.-8.8. klo 12-17 sekä koulun aukioloaikoina elokuun ajan.

Suomussalmen rintamalla teloitettiin 5.11.1941 autonkuljettaja Arndt Pekurinen, jonka mielestä ihmisen ampuminen oli aina ja kaikissa olosuhteissa väärin. Ennen teloitusta hänet oli tuomittu neljä kertaa vankilaan: ensin neljäksi, sitten kuudeksi, yhdeksäksi ja lopulta kolmeksi vuodeksi. Vankilatuomioiden syynä oli, ettei hän ollut suostunut suorittamaan varusmiespalveluaan eikä osallistumaan sotaan.

“Olen kyllä valmis palvelemaan isänmaatani hyödyllisellä työllä”, Pekurinen kirjoitti puolustuspuheessaan kolmatta vankilatuomiota odotellessaan, “jos saan suorittaa sitä sotalaitoksesta erillään olevana siviilityönä. Olen valmis tällaista työtä suorittamaan paljon pitemmänkin ajan sotapalveluksen asemesta kuin mitä on palvelusaika sotaväessä.”

Pekurinen varttui Juvan suurpitäjässä Etelä-Savossa. Pasifistisen vakaumuksensa hän sai kirjoja, erityisesti Raamattua, Leo Tolstoita ja Arvid Järnefeltiä lukemalla. Kieltäydyttyään marraskuussa 1929 asepalveluksesta hän joutui kuulusteluiden, arestien ja vankeusrangaistusten kierteeseen, joka sai myös kansainvälistä huomiota. Muun muassa Albert Einsteinin kirjoitti Suomen puolustusministerille kirjeen ja vaati Pekurisen vapauttamista. Kirjeen oli allekirjoittanut myös kuusikymmentä Iso-Britanian parlamentin jäsentä sekä kirjailijat H. G. Wells ja Henri Barbusse. Pekurisen vankilatuomiot seurasivat toisiaan, koska vankilaoloaikaa ei siihen aikaan laskettu palveluksen suorittamiseksi.

Puolustuspuheessaan Pekurinen kertoi huomanneensa sodan tarkoituksettomuuden, turmiollisuuden ja kulttuuria hävittävän luonteen. Hän vetosi kansainväliseen oikeuteen: “Suomenkin hallitus on kansainvälisellä sopimuksella julistanut sodan laittomuudeksi ja sitoutunut olemaan käyttämättä sitä kansallisen politiikan välikappaleena. Jos sota on julistettu laittomaksi, kuinka voitaisiin katsoa lainvastaiseksi toiminnaksi sitä, että kieltäytyy palvelemasta sotalaitosta.”

Paljolti Pekurisen tapauksen aiheuttaman kiusallisen huomion ansiosta eduskunta hyväksyi huhtikuussa 1931 lain niille asevelvollisille, joita omantunnon syyt estävät suorittamasta sotapalveluksen. Käytännössä tämä tarkoitti Pekurisen vaatimusten hyväksymistä ja siviilipalveluksen syntyä. Kahdeksan vuotta Pekurinen sai elää rauhassa. Hän tapasi Aleksandran, he menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta, Säteen ja Juhanin. Arndt toimi aktiivisesti paitsi Antimilitaristisessa liitossa, myös raittiusyhdistyksessä. Kesäisin hän toimi raittiusyhdistyksen kesähuvilan isännöitsijänä, talvisin hän työskenteli autonkuljettajana Helsingissä.

Laki omantunnonaroista ei ollut voimassa sodan aikana, joten sotien alettua Pekurinen joutui kieltäytymään vielä kahdesti. Talvisodan hän vietti Helsingin lääninvankilassa, mutta jatkosodassa hänet vietiin rintamalle, vaikkei hänellä ollut edes sotilaspukua, saati sitten sotilaskoulutusta. Yhdessä viimeisimmistä keskusteluistaan vaimonsa kanssa hän kiteytti vakaumuksensa: “Eihän minun silti tarvitse toisia tappaa, jos minut tapetaan.”

Tärkeä inspiraationlähde Pekuriselle oli venäläinen kirjailija Leo Tolstoi, yksi viime vuosisadan vaikutusvaltaisimmista pasifisteista. Hän syntyi kreiviksi, eli yltäkylläisen lapsuuden ja riehakkaan nuoruuden. Hän pelasi muun muassa uhkapelejä ja haki seikkailua osallistumisesta upseerina Krimin sotaan. Sodan jälkeen hän matkusteli Euroopassa ja paneutui kirjoittamiseen. Hän kirjoitti kymmeniä romaaneja, muun muassa maailmankirjallisuuden klassikoiksi jo hänen elinaikanaan nousseet Sota ja rauha ja Anna Karenina.

Maailmanmainseestaan huolimatta hän masentui, koki elämänsä tarkoituksenmukaisettomaksi ja löysi lopulta lohtua Raamatun Vuorisaarnasta. Hän otti sen pasifistis-anarkisen viestin kirjaimellisesti ja käytti lopun elämäänsä poliittis-uskonnollisten pamflettien kirjoittamiseen.

”Eteenpäinmeno ihmiskunnan onnea kohti tapahtuu marttyyrien eikä kiduttajien kautta. Niin kuin tuli ei sammuta tulta, niin ei pahuuskaan voi sammuttaa pahuutta. Ainoastaan hyvyys, kohdatessaan pahuuden ja saamatta siitä tartuntaa, voittaa pahuuden.”

Monet hänen romaaneistaan seuraavat hänen oman elämänsä uraa: rikas nuorimies, joka nauttii aikansa aistillisesta elämästään, kunnes masentuu, ja tämän “pohjakosketuksen” kautta löytää elämälle tarkoituksen lähimmäisten auttamisesta, yksinkertaisesta elämästä ja fyysisestä työstä.

Tolstoi kritisoi voimakkaasti paitsi armeijaa, myös kirkkoa ja valtiota. Hän ei uskonut vuosisadan vaihteessa järjestettyihin ensimmäisiin valtioiden välisiin rauhankokouksiin, vaan piti niitä jo lähtökohtaisesti toivottomina. Miten valtiot, joiden olemassaolo perustuu väkivallan oikeutukseen, voisi neuvotella rauhasta, hän kysyi. Hän vertasi armeijalla varustettua rauhanneuvotteluihin lähtevää valtiota mieheen, joka menee naapuriin keskustelemaan erimielisyyksistä ladattu revolveri kädessään.

Kirkko oli Tolstoin mielestä unohtanut kristinuskon ydinajatuksen eli lähimmäisenrakkauden, ja keskittyi merkityksettömiin ulkoisiin rituaaleihin, kuten mahtipontisten kirkkojen rakentamiseen ja järjenvastaisiin mystisiin menoihin. Tolstoin tulkinnan mukaan Jeesus ei taivasten valtakunnasta puhuessaan tarkoittanut kuolemanjälkeisestä elämää, vaan yhteiskuntaamme tässä ja nyt: jos rakastamme lähimmäisiämme kuin itseämme, luomme Jumalan valtakunnan keskellemme.

Tolstoin ja Pekurisen pasifismi oli kristinuskosta kumpuavaa ja absoluuttista. He eivät hyväksyneet mitään väkivaltaa missään olosuhteissa. Keskeistä oli vaatimus, ettei pahuutta tule vastustaa pahuudella. Vihamiehiä tulee rakastaa ja vainoojien puolesta rukoilla, kuten Jeesus vuorisaarnassa kehottaa.

TIMO VIRTALA
Suomen kristillisen rauhanliikkeen varapuheenjohtaja,
Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri

Kirjoitus on laadittu Suomen Ekumeenisen Neuvoston tilauksesta ja julkaistu ensimmäisenä Vastuuviikkojen (17 – 24.10.2010) sivuilla.