Teksti: Kai Vahtola
Kuva: Sally Armbrecht
Seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa nähdään ja koetaan sanaa, ehtoollista, yhteisöllisyyttä, kiitosta ja ylistystä.
Jumalanpalveluksen sisältöjen joukossa rauhan teema leimaa sitä toistuvasti. Messu on rauhan juhla. Rauha ei ole vain punainen lanka vaan se ilmentää messua kokonaisvaltaisesti. Jumalanpalvelus on eräänlainen rauhan julistus.
24.10. on rauhan rukouspäivä
Kirkkovuoteen otettiin rukouspäivien uudistamisessa oma jumalanpalveluspäivänsä rauhan teemalle. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivänä (24.10.), on hyvä tarkastella sitä, miten rauha yleensä ilmenee messun tai sanajumalanpalveluksen sisällössä ja kulussa.
Rauhan rukouspäivä avaa nimittäin seurakunnalle konkreettisen väylän rukoilla rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta sekä toimia aktiivisesti. Samalla rukouspäivä on maassamme toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteinen puheenvuoro, ja se sijoittuu YK:n päivään. Rukouspäivä tukee myös samalla viikolla vietettävää kirkkojen kansainvälistä vastuuviikkoa, jota suunnittelevat erityisesti Suomen ekumeeninen neuvosto ja Kirkon Ulkomaanapu.
Jo jumalanpalveluspäivä eli sunnuntai luo jumalanpalveluksen ja rauhan yhteyttä. Tuo päivä on ylösnousemuksen viikoittainen muistopäivä. Ylösnoussut Kristus tervehtii “rauha teille”. Se on pääsiäistervehdys, joka sisältää lupauksen pimeyden ja ahdistavan pelon väistymisestä, jolloin luottamus, rauha ja turvallisuus astuvat sijaan.
Rauhan tervehdys on mukana jumalanpalveluksen alkusiunauksessa ja se saattaa meitä kirkosta pois päätössiunauksena. Jumalanpalveluksen alussa ja lopussa kuljetaan siis siunauksen portista – ja tuon siunauksen keskeinen sisältö on rauha.
Rauhaa rukoillaan maailmaan ja omaan elämään
Jumalanpalveluksessa on läsnä myös rukous rauhan puolesta. Varhaisimmassa vuororukouksessa keskeinen sisältö on ollut rauha – “Rukoilkaamme rauhassa Herraa”. Rauhan kaipuu saa rukouksessa konkreettisia sisältöjä kuten pyyntö rauhasta kaikkialle maailmaan tai toive yksimielisyydestä ja varjeluksesta.
Monipuolisemmin ja rikkaammin rauha on esillä saarnan jälkeen tulevassa yhteisessä esirukouksessa. Siinä rauha saa konkreettisia ja ajankohtaisia ilmenemismuotoja seurakunnan rukoillessa oman asuinpiirinsä ja koko maailman puolesta.
Yhteisen esirukouksen perusta on Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen pyynnössä “Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Esirukouksessa tämä pyyntö konkretisoituu siinä tilanteessa, missä seurakunta kulloinkin elää. Seurakunta asettuu kultaisen säännön mukaisesti lähimmäisen asemaan etsimään hänen hyväänsä. “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).
Rauhan kaipuu ja rauhan omistaminen ilmenevät ehkä vaikuttavimmin Herra armahda -laulun ja Kunnian yhteydessä. Rauhaa kaipaavalle seurakunnalle kuulutetaan enkelten julistus “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.
Jumalan rakkaus Kristuksessa tulee seurakunnan keskuuteen sen viettäessä messua. Ja tuo rakkaus vaikuttaa rauhan ihmisten kesken. Enkelten ylistys jouluyönä on vaikuttava viesti siitä, miten rauha murtautuu esiin pimeyden ja toivottomuuden keskellä.
Ehtoollinen – sovinnon ja rauhan ateria
Ehtoollinen on uuden liiton ateria. Uuden liiton sisällössä keskeistä on rauha Jumalan ja lähimmäisen kanssa.
Ehtoollisrukouksen jälkeen seurakunta yhtyy Isä meidän -rukoukseen. Rukouksen jälkeen tuleva Herran rauha sai jo varhain paikkansa valmistuksena keskinäiseen rauhan ja sovinnon toivottamiseen. Keskinäiseen sovintoon velvoittivat myös Jeesuksen sanat: “Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” (Matt. 5:23-24.)
Rauhan ja sovinnon merkissä toteutuu näin ollen myös Herran rukouksen pyyntö “Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.
Herran rauha voidaan tulkita myös synninpäästöksi: “Herran rauha on julkinen synninpäästö, puhdas evankeliumin ääni, joka kuuluttaa syntien anteeksiantoa. Herran rauha on ainoa ja arvokkain valmistautuminen Herran pöytään, kun se otetaan uskossa vastaan itsensä Kristuksen lausumana.” (Luther)
Ehtoollisen ja rauhan yhteys ilmenee vielä Jumalan Karitsa -hymnissä, missä hymnin lopussa armahda-pyyntö vaihtuu rauhan rukoukseksi “anna meille rauha”.
Rauhan pyyntö lähettää arkeen
Messun päätös, siunaus ja lähettäminen, ilmentävät rauhan teemaa rohkaisuna arjen palveluun ja toimintaan. Herran siunaus siunaamisen muotona toistaa messussa moneen kertaan kaikuneen rauhan pyynnön. Siunaamiseen voi liittyä lähettäminen. Lähettämisessä muistutetaan seurakuntaa siitä, miten rauha ja Herran palvelu kuuluvat yhteen: “Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Rauha ja ilo ovat Hengen hedelmiä. Kristitty on aina Kristuksen palvelija – niin messussa kuin arjessakin.
Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää vietetään 24.10. Seurakunnissa tämä päivä on jumalanpalveluspäivä, vaikka ei olekaan sunnuntai. Seurakunnan jumalanpalvelus voidaan viettää eri tavoin ja eri vuorokauden aikoina. Rukouspäivänä on luontevaa kutsua myös eri kristilliset yhteisöt yhteiseen rukoukseen ja todistukseen. Rauhan rukouspäivän virikeaineistoa on saatavissa esimerkiksi Jumalanpalveluselämän verkkosivuilta osoitteesta http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/ajank.html .
