Kuel Jok kertomassa Darfurin tilanteesta Rauhanasemalla. Emelia Helavuo ja Heikki Huttunen kuuntelevat. Kuva: Heikki Jääskeläinen.
Suomen kristillisen rauhanliikkeen vuosikokousseminaarissa Helsingin Rauhanasemalla kuultiin SKR:n vuoden 2007 rauhanpalkinnon saaneen Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) pääsihteerin ajatuksia Kirkko turvapaikkana -julkaisun mukanaan tuomista kontakteista ja ratkaisuista.
Sudanin konfliktin ratkaisumalleista väitöstutkimusta tekevä sudanilainen Kuel Jok kertoi maansa järkyttävästä tilanteesta ja pohdiskeli ratkaisumalleja. Sudan on keskeisenä teemana ensi kesänä Loviisan rauhanfoorumissa, jonka järjestäminen on nyt ensimmäistä kertaa Suomen kristillisen rauhanliikkeen vastuulla. Seminaarissa keskusteltiin vilkkaasti myös koulujen rauhankasvatuksen nykytilanteesta.
Pääsihteeri Heikki Huttunen korosti, ettei SEN:n Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelma ole mikään uusi keksintö, vaikka niin saatetaan viime kesän uutisoinnin perusteella luulla. Se on ollut SEN:n ohjelmassa vuodesta 1997. Alkusoittoa viime vuoden tapahtumille oli vuonna 2005 järjestetty Kirkko turvapaikkana -seminaari. Seminaarissa saatiin viestiä eri puolilta Suomea, että toimintamalleja ja -suosituksia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, kirkosta suojaa hakevien kohtaamiseksi tarvitaan. Kansainvälisiä suosituksia seuraten alettiin työstää omaan maahamme sopivaa ohjeistusta, joka jalostui pieneksi vihkoseksi. Hyväksyessään julkaisun osaksi SEN:n julkaisusarjaa, ei SEN:n hallitus luonnollisestikaan ajatellut, että tuosta pienestä kirjasesta nousisi kohu. Julkistamistilaisuus Turun kirkkopäivillä toukokuussa 2007 kokosi pienen joukon kiinnostuneita kuulijoita. Suuren julkisuuden kauteen astuttiin, kun Turun Mikaelinseurakunta otti suojaansa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen Iranin kurdin Naze Aghain.
Kolmen tason pohdintaa
Heikki Huttunen toi puheenvuorossaan tarkasteluun kolme tasoa. Ensiksi hän pohdiskeli otsikoihin noussutta kysymystä: kuinka kirkot saattavat antaa ohjeita lainvastaiseen toimintaan? Laajan keskustelun ja mielipiteidenvaihdon lopputuloksena on nähtävä se, että viranomaisten toiminta hankaloituu, mikäli sen on vastakkainasettelussa yleisen mielipiteen kanssa. Yleinen mielipide haastaa viranomaistahoja.
Julkinen keskustelu johti tiiviimpään yhteydenpitoon valtion maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Yksi konkreettinen tulos tästä on pilottihanke, jossa Suomen Lähetysseura antaa apuaan maahanmuuttoviranomaisten maatietohankinnassa.
Toinen taso on vaikeissa asioissa yhteydenoton helpottuminen, kun SEN on tullut kuvioon näkyvästi mukaan. Ev.-lut. kirkon kirkkohallitukseen, seurakuntiin tai ekumeeniseen neuvostoon on helpompi ottaa yhteyttä kuin valtion maahanmuuttoviranomaisiin. Turun Mikaelinseurakunnan tapaan Kuopion seurakuntayhtymä otti suojaansa sudanilaisen kristityin Anna Ladon, joka myöhemmin sai muukalaispassin ja voi jäädä Suomeen. Myös Annan tapaus sai runsaasti julkisuutta. Ikävää julkisuutta maahanmuuttajaviranomaisten ja poliisin toiminnasta tuli Lahdesta, jossa juuri SEN:n Turun-syyskokouksen aikaan 2007 väkivalloin haettiin helluntaiseurakunnan tiloista suojan saanut henkilö. Myöhemmin hänet käännytettiin kotimaahansa Ruandaan, jonka väkivaltaisuuksia hän oli paossa.
Kolmantena tasona pääsihteeri Huttunen mainitsi linjakeskustelun tarpeen. Miten käydä eettistä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta? Maahanmuuttoviranomaiset viittaavat helposti yleiseurooppalaisiin linjauksiin. Näyttää kuitenkin siltä, että eri mailla on eri linjaukset. Keskustelua jatketaan Tampereella 11. syyskuuta pidettävässä aamupäiväseminaarissa. Keskustelua pyritään nostamaan etiikan ja politiikan tasolle. Ekumeenisen neuvoston työ pyrkii palvelemaan kirkkoja ja antamaan tukea konkreettisissa tilanteissa. Tuki hakee voimansa kristinuskon parhaista periaatteista.
Viranomaistoiminnassa on maahanmuuttoasioissa Kirkko turvapaikkana -julkaisun ilmestymisen jälkeen ollut havaittavissa ratkaisuja tehtäessä otteen muuttuneen hieman liberaalimmaksi, ratkaisut ovat olleet inhimillisempiä, mutta järjestelmä ei kuitenkaan ole muuttunut.
Heikki Huttunen kiitti vielä Suomen kristillistä rauhanliikettä tunnustuspalkinnosta, jolle SEN antaa suuren arvon. Hän mainitsi myös muut asian tiimoilta vuoden aikana jaetut palkinnot: Suomen Sadankomitean rauhanpalkinto Turun Mikaelinseurakunnalle, Turun yliopiston humanistinen tiedekunnan Vuoden Humanistiteko -tunnustus Turun Mikaelinseurakunnalle, Ihmisoikeusliiton vuoden 2008 Ihmisoikeuspalkinto kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihialle.
Raha, valta, öljy vastaan ihmisten hätä
Sudanilainen, viisi vuotta Suomessa asunut ja opiskellut YTM Kuel Jok valmistelee Helsingin yliopistossa väitöstutkimusta Sudanin konfliktin ratkaisumalleista. Kuel Jok toi vahvasti esille epäluottamuksensa Sudanin hallitukseen. Hänen mukaansa hallitus pitää islamia koko Sudania yhdistävänä tekijänä, vaikka Etelä-Sudanissa asuu pääosin kristittyjä. Hallitus on käynyt pitkään sotaa etelän kristittyjä vastaan. Islamia on käytetty väärin ja islamilainen hallitus käy nyt sotaa myös toisia islamilaisia ryhmiä vastaan. Lähes kaikki Darfurin asukkaat ovat muslimeja, samoin kuin janjaweed-taistelijat sekä pääkaupunki Khartoumin asukkaat. Sana janjaweed muodostuu sanoista paholainen ja hevonen. Kuel Jokin mukaan nämä puolisotilaalliset joukot ampuvat kaikkia ja kaikkea.
Kuel Jok kertoi olleensa kahdesti sodan kuluessa Darfurissa ja haastatelleensa asukkaita. Kysymyksessä on kansanmurha ja uskontoa käytetään häikäilemättömästi hyväksi. On tärkeätä huomata, että Darfurin alkuperäiset asukkaat ovat suvaitsevaisia. Hallitus painostaa noudattamaan islamia sharia-lain takia. Tätä eivät darfurilaiset itse haluaisi. Sotaa käydään fundamentalistien ja muiden välillä ja liittyy myös etniseen taustaan. Katastrofi jatkuu. Kiina on siellä öljyn takia ja sijoittaa rahaa. Jos Kiina ei tekisi kauppaa hallituksen kanssa, se menettäisi öljynostomahdollisuutensa.
Perusongelmaksi Kuel Jok näkee sen, ettei maassa ole kehitystä. Valta on yksittäisillä arabeilla, jotka eivät jaa valtaa toisille. Kuel Jok kertoi maassa käydessään kieltoja uhmaten kuvanneensa muassa ihmisiä, joilta on sharia-lakien seurauksena katkaistu kädet. Darfurissa hän tapasi ministerin, joka kiisti kansanmurhan. Sota ei tule loppumaan ennen kuin hallitus on valmis jakamaan valtaa ja resurssejaan. YK voisi asettaa aseidenvientikiellon, mutta siitä ei tule mitään, koska Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. Kuel Jokin mukaan Suomessa asuu noin 1 300 sudanilaista.
Rauhankasvatus oppikirjoissa ja opettajakoulutuksessa
SEN:n Kasvatusasiain jaoston puheenjohtaja, professori Arto Kallioniemi kertoi jaostonsa, SEN:n Eettisten kysymysten jaoston ja SKR:n yhteishankkeesta järjestää Jyväskylän kirkkopäiville (21. – 23.8.2009) kanava rauhankasvatuksen nykytilanneesta. Jaostot ovat yhdessä pohtineet, miten rauhankasvatuksen näkökulma voisi näkyä SEN:n toiminnassa ja työssä. Rauhankasvatus ymmärretään laajasti, esimerkiksi uskontodialogi ja muiden kirkkojen tuntemus koetaan rauhantyöksi. Toisaalta jos kaikki on rauhankasvatusta, niin mikään ei ole. Samoin on tarkoitus tutkia, miten rauhankasvatus näkyy oppikirjoissa.
Suomalaisen rauhankasvatuksen äiti, FT (hc) Helena Kekkonen näki nykytilanteen oppikirjojen ja koulujen opetussuunnitelmien osalta synkkänä. Hänen mukaansa nykyajan koulukirjat ovat täysin vapaita rauhankasvatuksen teemoista.
- Ja jos jotain on, on se kliseistä.
Helena Kekkonen jaksaa edelleenkin aktiivisesti kiertää kouluja ja hänellä on toimivat suhteet nykyajan lukiolaisiin. Kekkosella on kouluvierailujensa tuloksena hallussaan noin 700 esseetä, jotka nuoret kertovat haaveistaan.
- Nuoret haluavat oikeasti toisenlaista elämää kuin rahan perässä juoksemista, he haluavat rauhaa ja sopua.
Helena Kekkonen näkee tärkeänä opettajia kouluttavien laitosten roolin. Opiskelijoihin pitää vaikuttaa, näin asiat paranevat. Hän toi esille myös sen, että harvoin kuulee mainittavan ase- ja varusteluteollisuuden saastuttavuudesta.
Arto Kallioniemi piti Helena Kekkosen näkökulmaa hieman liian synkkänä. Hän korosti, että opettajakoulutuksessa monikulttuurisuusopetuksessa otetaan rauhankasvatuksen kysymyksiä esille.
Kekkonen heitti haasteen eettisestä innostuksesta ja vastuunottamisen kulttuurista. Jos ei oteta henkilökohtaista vastuuta, mitään ei tapahdu.
Sirpa-Maija Vuorinen
