Kristillisen rauhanliikkeen tehtävä

(Rauhantie 2-3 / 2001 Pääkirjoitus)

Suomen kristillinen rauhanliike on vuosien ajan elänyt eräänlaisella säästöliekillä muiden rauhanjärjestöjen tapaan. Syitä tähän on monia, mutta keskeisiä niistä ovat mission puuttuminen “uuden maailmanjärjestyksen“ keskellä sekä aktiivien ikääntyminen ja väsyminen. Mihin tarttua kun kylmää sotaa ei ole ja monimutkaisia pikku sotia on kaikkialla? Nuoria tai uusia jäseniä ja vastuunkantajia ei ole tarjolla.

SKR on eri tavoin kiinnittänyt huomiota uskontojen ja kulttuurien välisen rauhan rakentamiseen jo aiemminkin mm. julkaisuissa ja Rauhanpalkinnollaan. Tämä teema nousee yhä tärkeämmäksi nyt menossa olevien Afganistanin tapahtumien ja niihin johtaneiden terroristi-iskujen johdosta. Uskontojen ja kulttuurien välistä sotaa lietsotaan eri tavoin maailmanlaajuisesti. Kun ääri-islamilaiset suunnat kehottavat muslimeja nousemaan pyhään sotaan suuntautuu kehotuksen kärki ja vastakkain asettelu kristinuskoon ja sen hapattaman rikkaaseen pohjoiseen ja länteen.

Vaikka voidaan hyvin perustellusti sanoa tämän olevan vuosisatojen ajan jatkuneen henkisen, fyysisen ja taloudellisen väkivallan ja sorron aiheuttama reaktio, ei ole kuitenkaan mahdollista sulkea silmiä siltä, että uskonto ja kulttuuri antavat sille muodon ja motiivin. Itsensä kristityiksi tunnustavien on syytä nähdä itsensä tapahtumien keskiössä ja ottaa vastuu siitä, miten tilanne kehittyy seuraavien vuosien ja sukupolvien aikana.

Pelkästään pommittamalla, hiljentämällä ja alistamalla ei nyt esiin tulleita voimia enää voida hillitä. Terrorismin vastaiseen taisteluun on hyvät ja oikeutetut syyt, mutta perusasioihin pitää myös tarttua ja muuttaa niitä niin, että terrorismiin ajavia ja sen motiiveiksi nousevia tekijöitä, mm. uskontojen välistä vastakkainasettelua muutetaan.

Voisiko Suomen kristillinen rauhanliike löytää muiden uskontojen, etenkin islamin piirissä toimivia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittaa uusi prosessi, jonka tavoitteena on uskontojen välinen rauha? Siihen tarvittaisiin nyt sekä tekijöitä että näkijöitä, uusia voimia. Tällaisen prosessin liikkeelle saaminen olisi myös liikkeemme paras tapa muistaa edesmennyttä Pentti Laukamaa, jonka varassa toimintamme niin monella tavalla oli ja jossa yhdistyi tekeminen ja näkeminen.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.