Luterilaisen maailmanliiton vastavalittu presidentti Munib Younan alustaa seminaarissa ja saarnaa Loviisan rauhanmessussa – Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla – Entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat kommentoivat Lähi-idän tilannetta

Loviisan 24. rauhanfoorumi on tiivis kolmen päivän paketti tiedettä, taidetta ja tunnetta, iloa, eloa ja ideoita. Esiintyjä- ja asiantuntijakaarti on kansainvälinen ja rohkeasti uusia ajatuksia esille tuova. Tervetuloa kuuntelemaan, kohtaamaan ja keskustelemaan!

Pyhän maan piispa ja entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat pohtivat Lähi-idän tilannetta. Reilu viikko sitten Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi valittu, rakentavista kannanotoistaan tunnettu Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Munib Younan on lauantain Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaarin pääpuhuja. Hän on aikoinaan opiskellut Suomessa ja pitää puheenvuoronsa suomeksi. Lähi-idän tilannetta pohtivat myös entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä muodostaman Combatants for Peace -järjestön edustajat Roni Segoly ja Sulaiman Khatib. Mukana keskustelussa myös Suomessa asuvia juutalaisten ja muslimien edustajia.

Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus maailmanrauhan saavuttamiseksi palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla. Gruen on Saksassa syntynyt, Amerikkaan juutalaisvainoja paennut ja Sveitsiin asettunut tutkija, kirjailija ja psykoanalyytikko. Elämäntyönään hän on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Palkinnonluovutustilaisuudessa Gruen pitää puheen, jonka yhteenveto esitetään suomeksi.

Onko median totuudesta suunnan näyttäjäksi? Lauantain toisessa seminaarissa median tilannetta ruotivat Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja Aarni Tuominen sekä taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo. Puheenjohtajana toimii pääsihteeri Pirjo Härö.

Uskonnot kohtaavat sekä esiintymislavalla että kokoushuoneessa. Religions for Peace -järjestön naisverkosto on järjestänyt Laivasillalle eri uskontojen rukous, runous ja tanssiesityksiä ennen Saksassa asuvan, Nonviolent Peaceforcen Euroopan edustajan Outi Arajärven puhetta ja perinteikästä Hiroshima-päivän kynttiläkulkuetta. Myös uudistuneessa Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnassa ovat vähemmistöuskonnot aiempaa paremmin edustettuna.

Monipuolista ja kansainvälistä musiikkitarjontaa. Rauhanfoorumin musiikkiosuuden avaa jo torstaina funkahtavaa rappia esittävä Koivuniemen herrat. Lauantaina Loviisan torilla esiintyy Voices of Praise -kuoro Ghanasta ja Nykyajan kansanlauluja laulava Marja-Leena Airaksinen. Tarjolla toritapahtumassa myös kirjoja, rauhanlettuja ja informaatiota aina teosofiasta Länsi-Saharaan. Illalla tanssitaan Laivasillalla Mama African eli senegalilaisen rumpumusiikin tahdittamana. Sunnuntain kirkkokonsertissa Laura Virtala ja Jukka Nykänen tulkitsevat musikaalisävelmiä ja Palvelutalo Esplanadissa yhteislaulua vetää Rauno Kinnunen.

Luterilaisen maailmanliiton presidentti saarnaa Loviisan rauhanmessussa. Piispa Younanin sunnuntain saarna on keskustelumuotoinen, toisena keskustelijana toimii Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan puheenjohtaja, suurlähettiläs Ilari Rantakari. Rauhanmessun on Loviisan rauhanfoorumille säveltänyt Matti Turunen ja sen esittää Lähde -kuoro Helsingistä.

Ilmaisia elokuvanäytöksiä. Kino Marilynissä sekä perjantaina että lauantaina esitettävä Home -dokumenttielokuva on Yann Arthus-Bertrandin vuonna 2009 ohjaama ihmiskunnan historiasta ja luontosuhteesta kertova henkeäsalpaava taideteos. Eri puolilla maailmaa ilmasta kuvattu elokuva tuo eteemme maailman monimuotoisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttelyitä on kaksi: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely Loviisan kirjastossa on auki arkisin kirjaston aukioloaikoina 2.8.-2.9. Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin -näyttely Lovisa Gymnasiumissa on suunnattu lähinnä lukiolaisille, muulle yleisölle se on auki 6.-8.8. klo 12-17.

Tarkka ohjelma löytyy osoitteesta www.rauhanfoorumi.fi/ohjelma-2010. Tapahtumat ovat ilmaisia ja Helsingistä on järjestetty Loviisaan viiden euron meno – paluu -bussikuljetus (lähdöt pe klo 17.30, la klo 9.30 ja su klo 10.30.)

Loviisan rauhanfoorumi järjestetään vuosittain vapaaehtoisvoimin usean järjestön yhteistyönä Hiroshima-päivän (6.8) ympärillä. Tavoitteena on kanssakäymisen ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, etsiä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumien linjauksista ja teemoista päättää Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunta. Taustaorganisaationa toimii Suomen Kristillinen Rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen.

Lisätietoja:

Timo Virtala
Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri
+358 45 784 055 74
timo@virtala.com
www.rauhanfoorumi.fi

Facebook: www.facebook.com/LovPeaceForum
Facebookin tapahtuma -sivu.
Twitter: www.twitter.com/LovPeaceForum

Ma 2.8.

10.00 – 11.00 Lehdistötilaisuus sekä Toivon siemeniä, pelon siemeniä -valokuvanäyttelyn avajaiset

To 5.8.

10.15 – 11.45 Combatants for Peace -järjestö esittäytyy Lapinjärvien koulutuskeskuksessa
17.00 – 19.00 Shaka & Koivuniemen herrat konsertoi Lapinjärven koulutuskeskuksessa

Pe 6.8. Hiroshima -päivä

17.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
19.00 – 21.00 Home -dokumenttielokuva ja keskustelutilaisuus Kino Marilynissä
21.30 – 22.00 Rauhanajatuksia eri uskontojen edustajilta Laivasillalla
22 – 22.30 Kynttiläpuhe ja kynttiläkulkue Laivasillalta
22.45 Bussikuljetus Loviisasta Helsinkiin lähtee uimarannalta

La 7.8.

9.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
8.00 – 12.00 Toritapahtuma, mm. rauhanlettuja, musiikkia ja Länsi-Sahara -infoa Loviisan torilla. Mukana mm. kuoro Ghanasta.
10.30 – 12.00 Neuvottelukunta kokoontuu Palvelutalo Esplanadissa, Kuningattarenkatu 7.
12.30 – 13.30 Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon luovutus tohtori Arno Gruenille sekä palkintopuhe Kino Marilynissä.
13.30 – 14 Lehdistön ja yleisön kysymyksiä
14.00 – 16.00 Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaari, mukana mm. Munib Younan, Jordanian ja Pyhän maan ev.lut. kirkon piispa sekä Combatants for Peace -järjestön edustajia. Kino Marilyn.
16.00 – 17.30 Onko mediasta totuuden näyttäjäksi? Rauhankasvatusinstituutin ja Pandin järjestämä seminaari, mukana Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen sekä toimittaja, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo ja israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz. Kino Marilyn.
18.00 – 19.30 Home -dokumenttielokuva Kino Marilynissä
20.00 – 21.00 Etnokonsertti Laivasillalla
21.30 Bussikuljetus Loviisasta Helsinkiin lähtee Laivasillalta

Su 8.8.

10.30 Bussikuljetus Helsingistä Loviisaan lähtee Kiasman edestä
12.00 – 13.30 Ekumeeninen Rauhanmessu Loviisan kirkossa
13.30 – 14.00 Kirkkokahvit
14.00 – 15.00 “Väkivallan kulttuurista rauhan kulttuuriin -näyttelyyn tutustumista
15.00 – 16.00 You’ll never walk alone -kirkkokonsertti Loviisan kirkossa
16.00 Bussikuljetus Helsinkiin lähtee Loviisan kirkon edestä
16.00 – 17.00 Yhteislaulua Palvelutalo Esplanadissa

Bussikuljetusten hinta on 5 e. Etukäteisilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen teemu@kaapeli.fi.

Lisätietoja: Timo Virtala, 045 784 055 74, timo@virtala.com ja www.facebook.com/LovPeaceForum, www.twitter.com/LovPeaceForum, sekä tietysti: www.rauhanfoorumi.fi.

Loviisan rauhanfoorumi on erilaisten ihmisten, ideoiden, kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikka. Tavoitteena on kanssakäymisen, keskustelun ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, kehitellä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumia järjestetään vuosittain Hiroshima-päivän (6.8.) yhteydessä. Järjestäjänä toimii Suomen kristillinen rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen.

Jerusalem – rauhan kaupunki? –seminaarissa pohditaan Lähi-Idän tilannetta. Keskustelussa mukana mm. Jordanian ja Pyhän maan ev-lut kirkon piispa Munib Younan sekä entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä muodostaman Combatants for Peace -järjestön edustajia. Puheenjohtajana toimii suurlähettiläs Ilri Rantakari.

Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinto myönnetään sveitsiläis-amerikkalaiselle psykoanalyytikko Arno Gruenille. Elämäntyönään Gruen on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Palkinnonluovutustilaisuudessa Gruen pitää puheen, joka tullaan tulkkaamaan suomeksi.

Onko mediasta totuuden näyttäjäksi? -keskustelutilaisuudessa median valtaa ruotivat mm. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja Aarni Tuominen sekä tilaisuuden järjestäjä, taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo. Puheenjohtajana toimii Rauhankasvatusinstituutin pääsihteeri Pirjo Härö

Musiikkia on tänä vuonna runsaasti. Lapinjärvellä esiintyy Shaka & Koivuniemen herrat, Loviisan torilla ghanalainen Voices of Praise -kuoro ja Nykyajan kansanlauluja laulava Marja-Leena Airaksinen, kirkkokonsertissa Laura Virtala ja Jukka Nykänen ja Palvelutalo Esplanadissa yhteislaulua vetää Rauno Kinnunen. Lauantai-iltana Laivasillalla yleisöä tanssittaa jo kolmantena vuonna peräkkäin gambialais-senegalilainen musiikki.

Rauhanajatuksia eri uskontojen edustajilta kuullaan Laivasilla ennen kynttiläkulkueen lähtoä. Järjestäjänä toimii Religions for Peace -järjestö. Tilaisuuden jälkeen, juuri ennen Hiroshima-päivän kynttiläkulkuetta, Outi Arajärvi pitää kynttilöpuheen.

Home -dokumenttielokuva on Yann Arthus-Bertrandin vuonna 2009 onhjaama ihmiskunnan historiasta ja luontosuhteesta kertova taideteos. Eri puolilla maailmaa kuvattu dokumentti tuo eteemme maailman henkeäsalpaavan monimuotoisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttelyitä on kaksi: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely Loviisan kirjastossa on auki arkisin kirjaston aukioloaikoina. Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin -näyttely Lovisa Gymnasiumissa on auki 6.-8.8. klo 12-17 sekä koulun aukioloaikoina elokuun ajan.

Suomussalmen rintamalla teloitettiin 5.11.1941 autonkuljettaja Arndt Pekurinen, jonka mielestä ihmisen ampuminen oli aina ja kaikissa olosuhteissa väärin. Ennen teloitusta hänet oli tuomittu neljä kertaa vankilaan: ensin neljäksi, sitten kuudeksi, yhdeksäksi ja lopulta kolmeksi vuodeksi. Vankilatuomioiden syynä oli, ettei hän ollut suostunut suorittamaan varusmiespalveluaan eikä osallistumaan sotaan.

“Olen kyllä valmis palvelemaan isänmaatani hyödyllisellä työllä”, Pekurinen kirjoitti puolustuspuheessaan kolmatta vankilatuomiota odotellessaan, “jos saan suorittaa sitä sotalaitoksesta erillään olevana siviilityönä. Olen valmis tällaista työtä suorittamaan paljon pitemmänkin ajan sotapalveluksen asemesta kuin mitä on palvelusaika sotaväessä.”

Pekurinen varttui Juvan suurpitäjässä Etelä-Savossa. Pasifistisen vakaumuksensa hän sai kirjoja, erityisesti Raamattua, Leo Tolstoita ja Arvid Järnefeltiä lukemalla. Kieltäydyttyään marraskuussa 1929 asepalveluksesta hän joutui kuulusteluiden, arestien ja vankeusrangaistusten kierteeseen, joka sai myös kansainvälistä huomiota. Muun muassa Albert Einsteinin kirjoitti Suomen puolustusministerille kirjeen ja vaati Pekurisen vapauttamista. Kirjeen oli allekirjoittanut myös kuusikymmentä Iso-Britanian parlamentin jäsentä sekä kirjailijat H. G. Wells ja Henri Barbusse. Pekurisen vankilatuomiot seurasivat toisiaan, koska vankilaoloaikaa ei siihen aikaan laskettu palveluksen suorittamiseksi.

Puolustuspuheessaan Pekurinen kertoi huomanneensa sodan tarkoituksettomuuden, turmiollisuuden ja kulttuuria hävittävän luonteen. Hän vetosi kansainväliseen oikeuteen: “Suomenkin hallitus on kansainvälisellä sopimuksella julistanut sodan laittomuudeksi ja sitoutunut olemaan käyttämättä sitä kansallisen politiikan välikappaleena. Jos sota on julistettu laittomaksi, kuinka voitaisiin katsoa lainvastaiseksi toiminnaksi sitä, että kieltäytyy palvelemasta sotalaitosta.”

Paljolti Pekurisen tapauksen aiheuttaman kiusallisen huomion ansiosta eduskunta hyväksyi huhtikuussa 1931 lain niille asevelvollisille, joita omantunnon syyt estävät suorittamasta sotapalveluksen. Käytännössä tämä tarkoitti Pekurisen vaatimusten hyväksymistä ja siviilipalveluksen syntyä. Kahdeksan vuotta Pekurinen sai elää rauhassa. Hän tapasi Aleksandran, he menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta, Säteen ja Juhanin. Arndt toimi aktiivisesti paitsi Antimilitaristisessa liitossa, myös raittiusyhdistyksessä. Kesäisin hän toimi raittiusyhdistyksen kesähuvilan isännöitsijänä, talvisin hän työskenteli autonkuljettajana Helsingissä.

Laki omantunnonaroista ei ollut voimassa sodan aikana, joten sotien alettua Pekurinen joutui kieltäytymään vielä kahdesti. Talvisodan hän vietti Helsingin lääninvankilassa, mutta jatkosodassa hänet vietiin rintamalle, vaikkei hänellä ollut edes sotilaspukua, saati sitten sotilaskoulutusta. Yhdessä viimeisimmistä keskusteluistaan vaimonsa kanssa hän kiteytti vakaumuksensa: “Eihän minun silti tarvitse toisia tappaa, jos minut tapetaan.”

Tärkeä inspiraationlähde Pekuriselle oli venäläinen kirjailija Leo Tolstoi, yksi viime vuosisadan vaikutusvaltaisimmista pasifisteista. Hän syntyi kreiviksi, eli yltäkylläisen lapsuuden ja riehakkaan nuoruuden. Hän pelasi muun muassa uhkapelejä ja haki seikkailua osallistumisesta upseerina Krimin sotaan. Sodan jälkeen hän matkusteli Euroopassa ja paneutui kirjoittamiseen. Hän kirjoitti kymmeniä romaaneja, muun muassa maailmankirjallisuuden klassikoiksi jo hänen elinaikanaan nousseet Sota ja rauha ja Anna Karenina.

Maailmanmainseestaan huolimatta hän masentui, koki elämänsä tarkoituksenmukaisettomaksi ja löysi lopulta lohtua Raamatun Vuorisaarnasta. Hän otti sen pasifistis-anarkisen viestin kirjaimellisesti ja käytti lopun elämäänsä poliittis-uskonnollisten pamflettien kirjoittamiseen.

”Eteenpäinmeno ihmiskunnan onnea kohti tapahtuu marttyyrien eikä kiduttajien kautta. Niin kuin tuli ei sammuta tulta, niin ei pahuuskaan voi sammuttaa pahuutta. Ainoastaan hyvyys, kohdatessaan pahuuden ja saamatta siitä tartuntaa, voittaa pahuuden.”

Monet hänen romaaneistaan seuraavat hänen oman elämänsä uraa: rikas nuorimies, joka nauttii aikansa aistillisesta elämästään, kunnes masentuu, ja tämän “pohjakosketuksen” kautta löytää elämälle tarkoituksen lähimmäisten auttamisesta, yksinkertaisesta elämästä ja fyysisestä työstä.

Tolstoi kritisoi voimakkaasti paitsi armeijaa, myös kirkkoa ja valtiota. Hän ei uskonut vuosisadan vaihteessa järjestettyihin ensimmäisiin valtioiden välisiin rauhankokouksiin, vaan piti niitä jo lähtökohtaisesti toivottomina. Miten valtiot, joiden olemassaolo perustuu väkivallan oikeutukseen, voisi neuvotella rauhasta, hän kysyi. Hän vertasi armeijalla varustettua rauhanneuvotteluihin lähtevää valtiota mieheen, joka menee naapuriin keskustelemaan erimielisyyksistä ladattu revolveri kädessään.

Kirkko oli Tolstoin mielestä unohtanut kristinuskon ydinajatuksen eli lähimmäisenrakkauden, ja keskittyi merkityksettömiin ulkoisiin rituaaleihin, kuten mahtipontisten kirkkojen rakentamiseen ja järjenvastaisiin mystisiin menoihin. Tolstoin tulkinnan mukaan Jeesus ei taivasten valtakunnasta puhuessaan tarkoittanut kuolemanjälkeisestä elämää, vaan yhteiskuntaamme tässä ja nyt: jos rakastamme lähimmäisiämme kuin itseämme, luomme Jumalan valtakunnan keskellemme.

Tolstoin ja Pekurisen pasifismi oli kristinuskosta kumpuavaa ja absoluuttista. He eivät hyväksyneet mitään väkivaltaa missään olosuhteissa. Keskeistä oli vaatimus, ettei pahuutta tule vastustaa pahuudella. Vihamiehiä tulee rakastaa ja vainoojien puolesta rukoilla, kuten Jeesus vuorisaarnassa kehottaa.

TIMO VIRTALA
Suomen kristillisen rauhanliikkeen varapuheenjohtaja,
Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri

Kirjoitus on laadittu Suomen Ekumeenisen Neuvoston tilauksesta ja julkaistu ensimmäisenä Vastuuviikkojen (17 – 24.10.2010) sivuilla.

Lapsia Gazassa maaliskuussa 2009.

Teksti: Jukka J. Rintala
Kuva (cc): Linda Durham

Kristittynä pasifistina tuomitsen jyrkästi Israelin hyökkäyksen Gazaan matkalla olevien avustuslaivojen kimppuun. Kyse oli kansainvälisen lain vastaisesta rikoksesta, jota maailma ei saa hyväksyä. Vaadin Israelia pidättäytymään ihmisoikeusrikoksista ja noudattamaan kansainvälistä oikeutta sekä toivon kansainväliseltä yhteisöltä ja Suomen hallitukselta aktiivisia toimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan palauttamiseksi Palestiinaan.

Painotan, että kristittyjen ei tule antaa tukeaan Israelin väkivaltaisille ja kansainvälisen oikeuden vastaisille toimille, jotka ovat vastoin Vuorisaarnan ja muiden Jeesuksen opetusten henkeä. Israelilaisten ja palestiinalaisten konflikti ei ole luonteeltaan uskonnollinen, vaan siinä on kyse Israelin poliittisista ja taloudellisista intresseistä ja palestiinalaisten toiminnasta kansallisen itsemääräämisoikeutensa puolesta.

Teksti: Kirkon tiedotuskeskus 15.4.2010.
Kuva (cc): mnadi

Egyptin islamilaiset johtajat ovat sitoutuneet tukemaan maltillista islamia ja käymään uskontojen välistä vuoropuhelua. Islamin ja kirkkojen johtajat toivovat dialogin ulottuvan myös egyptiläisten arkeen. Uskonnolliset jännitteet liittyvät usein myös taloudellisiin intresseihin.

Luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo tapasivat Kairossa Egyptin ja sunnilaisen maailman merkittävät uskonnolliset johtajat AlAzharin suursheikki ElTaybin ja suurmufti Ali Gomaan sekä Aleksandrian ortodoksisen patriarkka Theodoros II:n ja koptikirkon johtajan paavi Shenouda III:n. Uskontojen johtajien tapaamiset Kairossa liittyivät arkkipiispa Paarman ja arkkipiispa Leon yhteiseen pyhiinvaellukseen Siinailla sijaitsevaan, 300-luvulta peräisin olevaan Pyhän Katriinan luostariin. Luostarista arkkipiispat nousivat 2 300 metriä korkean Hooreb-vuoren huipulle, missä Mooses sai Jumalalta lain taulut.

Arkkipiispat liittyivät niiden 350 000 pyhiinvaeltajan joukkoon, jotka vuosittain vierailevat Pyhän Katariinan luostarissa. Luostari on tunnettu sen alueella olevasta palavasta pensaasta ja Pyhän Katariina Aleksandrialaisen reliikeistä.

Aikaisemmin arkkipiispat ovat tehneet yhdessä pyhiinvaelluksia muun muassa Istanbuliin, Roomaan ja Moskovaan. Tämänkertainen pyhiinvaellus tapahtui Siinain arkkipiispa Damianoksen kutsusta.

"Ellei kirkolla ole ristiä kannettavanaan, se ei ole kristillinen kirkko"

Egyptin islamilaisessa tasavallassa islam on valtionuskonnon asemassa. Islamin sisäiset jännitteet ovat saaneet sunnijohtajat korostamaan islamin rakentavaa roolia yhteiskunnassa. Samoin he kannustavat osallistumaan laajaan uskontojen väliseen vuoropuheluun.

Aleksandrian patriarkka Theodoros II korosti ortodoksisten seurakuntien ja luostarien toimintavapautta, vaikka lähetystyö ja siirtyminen islamista kristinuskoon eivät Egyptissä olekaan sallittuja. Sen sijaan hän iloitsi ortodoksisesta lähetyöstä muualla Afrikassa. Hän kiitti erityisesti Suomen ortodoksista kirkkoa tuesta Keniassa tehtävälle lähetystyölle.

Arkkipiispa Leon johdolla vieraat ja isännät viettivät rukoushetken vuonna 2004 helikopterionnettomuudessa kuolleen Aleksandrian patriarkka Petroksen haudalla.

Koptikristittyjen jo 86-vuotias johtaja paavi Shenouda III ilmaisi kirkkonsa tilanteen sanomalla, että jos kirkolla ei ole vastassaan vaikeuksia ja ristiä kannettavanaan, se ei ole kristillinen kirkko.

Arkkipiispat tutustuivat koptikirkon Pyhän Simonin luolaluostariin ja toimintakeskukseen kaupunginosassa, joka on rakennettu jätevuoren päälle. Isä Sameanin johtama luostari palvelee alueen asukkaita, erityisesti lapsia ja nuoria, joiden parissa tehtävään työhön koptikirkko erityisesti panostaa.

Koptilaisen kansalaisjärjestö APE:n pääasiassa vapaaehtoisvoimin ylläpitämä toimintakeskus on myös Suomen valtion kehitysyhteistyökohde. 

Koptikristittyjä 70-miljoonaisessa Egyptissä arvioidaan olevan 12 miljoonaa, ortodokseja puolestaan muutama miljoona.

Arkkipiispojen pyhiinvaellusseurueeseen ja uskontojohtajien tapaamisiin osallistuivat myös Suomen Egyptin suurlähettiläs Roberto Tanzi-Albi ja Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen.  Suursheikki ElTayb kutsuttiin vierailun yhteydessä tutustumaan Suomen uskontotilanteeseen.(SEN/KT)  

Kuva (cc): Chaval Brasil.

Teoksen julkistamistilaisuus keskiviikkona 28.4.2010 klo 14.00–16.30 Suomen Lähetysseurassa, Tähtitorninkatu 18, Helsinki.

Antti Laineen ja Mirkka Torpan toimittama julkaisu on ensimmäinen ekumeenista kasvatusta suomalaisesta näkökulmasta lähestyvä teos. Artikkelikokoelma käsittelee ekumeenista kasvua kodeissa, kouluissa, seurakunnissa ja kristittyjen yhteisessä toiminnassa.

Ekumeenisen kasvatuksen merkitystä ja sisältöä pohtivat paneelikeskustelussa hiippakuntasihteeri Irja Askola (lut.), kansainvälisen työn sihteeri Laura Hytti (lut.), johtaja Riitta Laukama (kat.), kasvatusasian koordinaattori Sirpa Okulov (ort.) ja pastori Soile Salorinne (met.).

Ilmoittautumiset 23.4.2010 mennessä: sirpa-maija.vuorinen@ekumenia.fi

Sydämellisesti tervetuloa!

Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Suomen Lähetysseura

Ritari Obama Prahassa vuonna 2009.

Teksti: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Kuva (cc): Adirigu

Aika: torstai 15.4.2010 klo 9.30-12
Paikka: Kirkkohallitus, Satamakatu 11, juhlasali, 7. krs
Järjestäjä: Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION)

Ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkistuskonferenssi järjestetään toukokuussa 2010. NPT-neuvotteluissa valtiot arvioivat, miten sopimuksen toimeenpanossa on edetty, ja sopivat seuraavista askelmerkeistä. Yhä useammalla taholla on esitetty kannanottoja täydellisen ydinaseriisunnan puolesta. Euroopan kirkot vaativat EU:ta ottamaan aktiivisemman roolin ydinaseriisunnassa sekä kantamaan vastuuta NPT-neuvottelujen onnistumiseksi.

Seminaarissa etsitään vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Mistä ydinsulkusopimuksen tarkistamisessa on kyse?
• Millä tavoitteilla EU ja Suomi valmistautuvat NPT-konferenssiin?
• Mitä Euroopan kirkot odottavat EU:lta ydinaseriisunnassa?
• Millaista keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan ydinaseriisunnasta?

Seminaari on suunnattu rauhankysymyksistä kiinnostuneille kirkon työntekijöille, kirkollisille järjestöille, kansalaisjärjestöille, tutkijoille, päättäjille ja viranomaisille.

OHJELMA

9.30-10.00       
Kahvia tarjolla

10.00-10.10     
Tervetuloa

Yhteiskunnallisten kysymysten sihteeri Marja Kantanen, Kirkkohallitus

10.10-10.40
Mistä ydinsulkusopimuksen tarkistamisessa on kyse?
Erityisasiantuntija Tarja Cronberg

10.40-11.00
Millä tavoitteilla EU ja Suomi valmistautuvat ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssiin?
Yksikön päällikkö Outi Holopainen, Ulkoasiainministeriö

11.00-11.20
Mitä Euroopan kirkot odottavat EU:lta ydinaseriisunnassa?
Executive secretary Elina Eloranta, Euroopan kirkkojen konferenssi, kirkko- ja yhteiskuntakomissio

11.20-11.30
Kommentteja kuullusta

Toiminnanjohtaja Laura Lodenius, Rauhanliitto

11.30-12.00
Keskustelu ja johtopäätökset
Yhteiskunnallisten kysymysten sihteeri Marja Kantanen, Kirkkohallitus

Ilmoittautumiset seminaariin torstaihin 8.4.2010 mennessä osoitteeseen kati.jaaskelainen(at)evl.fi.

Lisätietoja tilaisuudesta antaa projektisihteeri Kati Jääskeläinen, 09-1802 210 / 050 324 3173           

TAUSTAA

Ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkistuskonferenssi järjestetään toukokuussa 2010. Sopimuksen on allekirjoittanut 190 valtiota. NPT-neuvotteluissa valtiot arvioivat, miten sopimuksen toimeenpanossa on edetty, ja sopivat seuraavista askelmerkeistä. Yhä useammalla taholla on esitetty kannanottoja täydellisen ydinaseriisunnan puolesta.

Huhtikuussa 2009 presidentti Barack Obama julisti Prahassa pitämässään puheessa Yhdysvaltain sitoutuvan etenemään kohti rauhaa ja turvallisuutta ydinaseettomassa maailmassa. Toistaiseksi Euroopan unioni ja NATO eivät ole liittyneet tähän tavoitteeseen. EU on ollut varsin aktiivinen toimija ydinaseiden leviämisen torjumiseksi ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön edistämisessä. Ydinaseriisuntakysymyksissä EU:n rooli on ollut passiivisempi. Maailman 14 ydinasevaltiosta kuusi on EU-maata: kaksi ydinasevaltiota ja neljä Yhdysvaltojen taktisia ydinaseita varastoivaa maata. EU:lla olisi siten mahdollisuus toimia tiennäyttäjänä ydinaseriisunnassa.

Heinäkuussa 2009 Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) yleiskokous ilmaisi vahvan tukensa presidentti Obaman uudelle nollapolitiikalle. Kirkot ovat vuosia korostaneet, että maailmanrauha ei voi perustua joukkotuhoaseiden tuomalle pelotteelle. EKK:n tuoreessa kannanotossa EU:ta patistetaan ottamaan vastuuta NPT-neuvottelujen onnistumiseksi. EU:n tulisi antaa selkeä tuki ydinasevapaan maailman tavoitteelle. Unionin tulisi kirkkojen mukaan myös lisätä panostustaan sopimuksen ydinaseriisuntapilariin. Näiden päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan myös Suomelta aktiivisia toimia.

Euroopan kirkkojen konferenssin julkilausuman pääkohdat

Euroopan kirkkojen konferenssin kannanotto 12.3.2010: ”Churches urge the EU to be more ambitious in nuclear disarmament”

***

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION) on kirkkohallituksen asettama asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on seurata ja edistää ihmisoikeuksien kehittymistä Suomessa ja kansainvälisesti, kehittää Suomen ev.lut. kirkossa tehtävää rauhantyötä sekä tukea seurakuntien ihmisoikeus- ja rauhankasvatusta ja kristittyjen aktiivista osallistumista rauhantyöhön.

Tehtävänsä toteuttamiseksi neuvottelukunta mm. toimii neuvoa-antavana kirkollisena asiantuntijaelimenä ihmisoikeustilannetta ja ihmisoikeussopimusten toteutumista koskevissa kysymyksissä sekä toimii yhteistyössä kirkkojen, kansalaisjärjestöjen ja viranomaisen kanssa ihmisoikeuksien ja rauhan edistämiseksi.

Lisätietoa ev.lut. kirkon ihmisoikeus- ja rauhantyöstä evl.fi-sivuilla

Kuva (cc): Loci Lenar.

Avoin seminaari keskiviikkona 24.3.2010 klo 9.30–16

Tieteiden talo, Iso Sali, Kirkkokatu 6, Helsinki

Seminaari tavoitteena on korostaa uskonnollisen taustan merkitystä kotouttamisessa ja kotoutumisessa sekä tarkastella Suomen kristillistä moninaisuutta ja monikulttuurista ekumeenista tulevaisuutta.
Erityisesti osallistujiksi kutsutaan kirkkojen, seurakuntien, kuntien ja järjestöjen maahanmuuttaja- / monikulttuurisuustyöstä vastaavia ja tällä sektorilla työskenteleviä sekä maahanmuuttajia. Seminaari liittyy Euroopan kirkkojen konferenssin Siirtolaisuus 2010 -teemavuoden tapahtumiin. Vapaa pääsy. Ei ennakkoilmoittautumista.

9.30 Aamukahvi ja osanottajaksi rekisteröityminen
10 Musiikkia, maahanmuuttajia edustava kokoonpano
Avauspuheenvuoro Rovasti Risto Pontela, SEN:n eettisten kysymysten jaoston puheenjohtaja

Uskonto, kotoutuminen ja suomalainen yhteiskunta

10.15 Katsaus Suomen uskonnolliseen kenttään: Tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg, Kirkon tutkimuskeskus
10.45 Kulttuuriset ja uskonnolliset näkökulmat kotouttamisessa: Ylitarkastaja Sari Haavisto, Sisäasiainministeriö, maahanmuutto-osasto
11.15 Maahanmuuttajien havaintoja ja kokemuksia
Haastatteluja ja keskustelua johtaa kehitysjohtaja, pastori Hans Krause, Kansan Raamattuseura
12.15 Keskustelua

12.30 – 13.30 Lounastauko

13.30 Musiikkiesitys

Älä sotke minuan ympyröitäni? – Siirtolaisuus haastaa kaiken

13.40 Miten siirtolaisuus haastaa seurakuntamme? Seurakuntien työntekijöitä keskustelemassa monikulttuurisuuden haasteista ja niihin vastaamisesta. Puheenjohtajana ev.lut. kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia
14.40 Kirkkojen tulevaisuus Suomessa: Missiologian professori Mika Vähäkangas, Lundin yliopisto
15.20 Kirkko ja muukalaisuus: Piispa Arseni, Suomen ortodoksinen kirkko
15.50 Päätöspuheenvuoro: Pääsihteeri Heikki Huttunen, Suomen Ekumeeninen Neuvosto

TERVETULOA!

Suomen Ekumeeninen Neuvosto, eettisten kysymysten jaosto.

Klo 16.30 Kreikkalainen kolmen ruokalajin paastonajan päivällinen ravintola Greciassa, Katajanokanlaituri 5. Hinta: 30 e / hlö. Päivälliselle ilmoittaudutaan seminaaripaikalla klo 9.30 – 10.

Kuva (cc): Laura Monteiro
Teksti: Kirkon tiedotuskeskus

Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma, ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja, katolisen kirkon piispa Teemu Sippo vetoavat viranomaisiin iäkkäiden Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin puolesta.

Kirkkojen yhteisessä kannanotossa piispat toteavat, että inhimillisyys ja kohtuullisuus edellyttävät, että heidän olosuhteensa otetaan huomioon ja heidän sallitaan jäädä lastensa luo Suomeen. Samalla kirkonjohtajat toivovat maan hallituksen korjaavan ulkomaalaislakia niin, että perheen käsitettä arvioidaan uudelleen ja yksilölliset tilanteet voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon lakia sovellettaessa.

“Kirkkojen näkökulmasta korkeimman hallinto-oikeuden päätös hylätä Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin oleskelulupahakemukset herättää kysymyksen, sovelletaanko maassamme ulkomaalaislakia kohtuuttomasti. Näkemys, jonka mukaan ei ole osoitettu, etteivät huollettavat vanhukset voi yksin selviytyä kotimaassaan, poikkeaa siitä, minkä me olemme muodostaneet näistä tapauksista saamiemme tietojen perusteella.

Irina Antonova on 81-vuotias liikuntarajoitteinen ja hauraassa kunnossa oleva vanhus. On inhimillisesti kohtuutonta ja yleisen oikeustajun vastaista palauttaa hänet Venäjälle ja evätä häneltä omien lastensa antama vanhuudenturva. Mielestämme häntä koskevat lääkärien lausunnot ohjaavat toisenlaiseen ratkaisuun. Arvostamme terveydenhoitohenkilökunnan kykyä ja asiantuntemusta arvioitaessa vanhuksen terveydentilaa.

Eveline Fadayel on asunut jo kolme vuotta Suomessa. Kaikki hänen lapsensa ja lapsenlapsensa asuvat ja työskentelevät tai käyvät koulua Suomessa. Ulkomaalaislaissa on mahdollisuus arvioida henkilön kokonaistilannetta, jonka tulisi tarkoittaa myös hänen Suomeen syntyneiden siteidensä merkitystä. Merkille pantavaa on, että Eveline Fadayelia koskevassa tapauksessa KHO:ssa ei ollut yksimielisyyttä.

Ulkomaalaislain tulkinta on maassamme viime vuosina ollut varsin tiukkaa. Jos Fadayelin ja Antonovan hakemuksissa esitettyjä inhimillisiä näkökohtia ei voida hyväksyä, on kysyttävä mitkä sitten voisivat olla niin painavia yksilöllisiä, inhimillisiä syitä, jotka oikeuttaisivat oleskelulupaan.

Kirkot pitävät perheiden sitoutumista vanhuksista huolehtimiseen arvokkaana ja eettisesti esimerkillisenä. Isoäitien maasta käännyttäminen aiheuttaa heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen kohtuuttoman tilanteen. On koko yhteiskunnan etu, että perheiden yhtenäisyyttä tuetaan ja että tahtoa kantaa vastuuta haavoittuvassa asemassa olevista perheenjäsenistä kunnioitetaan.

Katsomme, että nykyisiä säädöksiä on tulkittava huonokuntoisten ja yksin jääneiden vanhusten eduksi. Käsityksemme on, että sellainen vastaa myös yleistä oikeustajua. Ulkomaalaislaki on parhaillaan uusittavana. Se antaa hyvän mahdollisuuden avartaa juridista perhekäsitettä niin, että haavoittuvassa asemassa olevat perheenjäsenet eivät jää heitteille. Mikäli mahdollista, tulisi avata esimerkiksi käsitteitä ”täysin riippuvainen”, ”painavat inhimilliset syyt”, ”ilmeisen kohtuuton”.

Suomea mainostetaan tasa-arvon mallimaana. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä kansallisuudesta, kielestä tai uskonnosta riippumatta. Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin tapausten voi nähdä heijastavan sellaista välinpitämättömyyttä, joka on ristiriidassa oikeusvaltion perusarvojen kanssa. Ne eivät edistä Suomen uskottavuutta demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. On välttämätöntä, että inhimillisyys nostetaan esiin viranomaistoimintaa ja lain tulkintaa ohjaavana periaatteena. Kysymys on arvoista, joiden perustalla koko yhteiskuntamme lepää.”

Arkkipiispa Jukka Paarma, Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Arkkipiispa Leo, Suomen ortodoksinen kirkko
Piispa Teemu Sippo SCJ, Katolinen kirkko Suomessa, Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja