Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Yuonan saarnaamassa Loviisan kirkossa su 7.8.2010.
Loviisassa 24. kerran järjestetty rauhanfoorumi onnistui tavoitteessaan tuoda Loviisaan iloa, eloa ja ideoita. Paikalle oli saatu itsenäisesti ajatteleva, nimekäs ja kansainvälinen joukko esiintyjiä. Loviisan ilmapiirissä heidän oli mahdollista ruotia ihmiskunnan suuriakin kysymyksiä kesäistä auringonpaistetta, luonnon kauneutta ja olemisen iloa unohtamatta.
Teksti ja kuvat: Timo Virtala. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Diakonia -lehdessä 4/2010.
Helle hikoilutti yleisöä, joka täydellisestä rantailmasta huolimatta oli saapunut Loviisan ainoaan elokuvateatteriin, Kino Marilyniin kuulemaan Jordanian ja Pyhän maan piispa Munib Younanin näkemyksiä Lähi-idästä. Piispa opiskeli aikoinaan Suomessa ja piti puheenvuoronsa suomeksi. Yleisö ei ujostellut kysymyksiä esittäessään, vaikka piispa oli vain viikkoa aikaisemmin valittu koko luterilaisen maailman keulahahmoksi, Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi.
Rakentavista kannanotoistaan jo ennestäänkin tunnetun piispan puheenvuoro korosti kristittyjen asemaa sillanrakentajana. Hänen mukaansa kirkon tulee olla totuuden profeetallisena äänenä ja tuoda julki se, että rauhaa ei saavuteta asein ja sodan kautta, vaan etsien aktiivisesti rauhanomaista eloa, sovintoa ja mahdollisuutta ihmisarvon palauttamiseen. Meidät on lähetetty kantamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden ristiä maailman jokaiseen kolkkaan, missä väkivaltaa ja vihaa esiintyy.
Piispa muistutti, ettei hänen esitelmänsä pääaihe, Jerusalem, ole hänelle pelkkä teologinen haaste, vaan kyse on hänen kotikaupungistaan. Hän kertoi lapsena asuneensa kolmen minuutin päässä Pyhän haudan kirkosta, neljän minuutin matkan päässä juutalaisten Itkumuurista ja viiden minuutin päässä muslimien Kalliomoskeijasta. Hän kertoi jo varhain oppineensa, että on olemassa monia näkökulmia ja näkökantoja, mikä ei ole lainkaan horjuttanut hänen omaa identiteettiään tai uskoaan ylösnousseeseen Kristukseen.
Piispan jälkeen lavalle astelivat Roni Segoly ja Sulaiman Khatib, jotka edustivat entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä viisi vuotta sitten perustamaa Combatants for Peace -järjestöä. Roni ja Sulaimanin elämäntarinoita yhdistää henkilökohtaisten kontaktien ja kielenopiskelun ratkaiseva asema elämänmuutoksen alullepanijana. Roni opiskeli arabian työskennellessään Israelin salaisessa palvelussa 1980 -luvulla, kun taas Sulaiman tenttasi hepreaa istuessaan yli vuosikymmenen israelilaisessa vankilassa. Vaikka motiivit kielenopiskelulle olivat kummassakin tapauksessa kavalat, auttoi toisen osapuolen lehtien ja kirjallisuuden lukeminen ymmärtämään vastapuolen motiiveja ja ajatuksenjuoksua. Roni on juuri siirtymässä täysaikaiseksi rauhanaktivistiksi ja korostaa, ettei rakenna rauhaa ja sovintoa palestiinalaisten, vaan oman kansansa edun nimissä.
Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon saanut tohtori Arno Gruen.
Freudin haastanut tutkija palkittiin
Yksi Loviisan rauhanfoorumin kohokohtia saavutettiin suurlähettiläs Ilari Rantakari luovuttaessa Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon sveitsiläis-amerikkalaiselle psykologi Arno Gruenille. Aivan kuten piispa Younaninkin puhe, käsitteli myös Gruenin puhe meissä jokaisessa olevaa sisäistä valoa, valmiutta empatiaan ja viisaiden moraalisten valintojen tekemiseen.
Gruen on Saksassa syntynyt, Amerikkaan juutalaisvainoja paennut ja Sveitsiin asettunut tutkija, kirjailija ja psykoanalyytikko. Elämäntyönään hän on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Gruenin mukaan perusongelmana on kieltoja ja palkitsemisia suosiva kasvatus, joka opettaa miellyttämään auktoriteetteja, mutta ei ohjaa yksilöitä henkilökohtaiseen moraaliseen kasvuun. Seurauksena välinpitämättömyyttä, väkivaltaa ja yhteiskunta, joka nostaa omistamisen ja yhteiskunnallisen aseman kaltaiset ulkokohtaisuudet henkilökohtaisen omanarvontunnon mitaksi.
Tohtori Gruen oli kuudes rauhantekijä, jolle luovutettiin Loviisan rauhanpalkinto. Aikaisemmat palkinnonsaajat ovat romanianunkarilainen piispa László Tökés, Venäjän ortodoksikirkon metropoliitta Kirill, virolainen kirjailija Jaan Kross, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja presidentti Tarja Halonen. Vuonna 1990 palkittu Lásló Tökés on tätä nykyä europarlaamentaarikko Brysselissä ja 1993 palkittu Kirill Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka.
Puhetilaisuuksien ja palkinnonjaon lisäksi Loviisan rauhanfoorumi tarjosi myös monipuolisesti musiikkia. Rauhanfoorumin musiikkiosuuden avasi jo hiukan etuajassa Lapinjärven koulutuskeskuksessa siviilipalvelusmiehille esiintynyt helsinkiläisbändi Koivuniemen herrat. Lauantaina Loviisan torilla esiintyi samana päivänä Ghanasta saapunut, Joensuun gospelfestivaaleille matkalla ollut Voices of Praise -kuoro (katso esitys). Toritapahtumassa tarjolla oli rauhanlettuja, kirjoja ja informaatiota aina teosofiasta Länsi-Saharaan. Illalla foorumiyleisöä villitsi senegalilaista perinnemusiikkia soittava Mama Africa -bändi, joka koostui lähinnä Helsingistä asuvista maahanmuuttajista.
Suomen kristillinen rauhanliike järjestäjänä jo kolmatta kertaa
Vuodesta riippuen kolmi- tai nelipäiväinen Loviisan rauhanfoorumi järjestetään vuosittain vapaaehtoisvoimin usean järjestön yhteistyönä Hiroshima-päivän (6.8) ympärillä. Tavoitteena on kanssakäymisen ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, etsiä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumien linjauksista ja teemoista päättää Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunta.
Yksi rauhanfoorumin ydinajatuksista on erilaisuuden kohtaaminen. Tänä vuonna esillä oli muun muassa uskontojen vuoropuhelu, joten lavalle nousi oman uskontonsa rauhanajatuksista kertomaan esiintyjiä luterilaisuudesta, ortodoksisuudesta, islamista, Amma-liikkeestä, Brahma Kumariksesta, Ananda margasta ja Bahai -uskosta. Myös suomalaiset rauhanjärjestöt olivat laajalla rintamalla esillä sekä kokoustiloissa että yksittäisten tilaisuuksien järjestäjinä.
Päävastuussa tapahtumasta on vuonna 1976 perustetulla Suomen kristillisellä rauhanliikkeellä. Sen tarkoituksena on ekumeenisessa hengessä herättää ja ylläpitää kristillisen uskon pohjalta nousevaa vastuuta ja toimintaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Järjestö näkee rauhantyön tähtäävän väkivaltaisuuden rajoittamiseen kaikilla elämänaloilla ja erityisesti sotien ennaltaehkäisemiseen. Suomen kristillinen rauhanliike oli pääjärjestäjänä tapahtumassa nyt kolmatta kertaa. Onnistuneesta foorumista itsevarmuutta saaneena se alkaa jo suunnitella ensi vuoden rauhanfoorumia. Lämpimästi tervetuloa mukaan talkoisiin!
