admin 6.10.2010:

Abrahamin tyttäret – Mikä meille on pyhää? 24.10.2010 Helsingissä


Yksityiskohta julkaisun “Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret” -kannesta.

Naisten käynnistämästä uskontodialogista on rohkaisevia kokemuksia. Se tapahtuu usein käytännön tasolla ja luo toimivaa yhteyttä. Naiset voivat kokea uskonnon myös rajoittavana ja alistavana. Suurelle osalle naisia uskonto tarjoaa hengellistä elämää, voimaa, itseluottamusta ja arvontunnetta. Monet kokevat, ettei ilman uskontoa voisi selviytyä. Kun naiset rohkeasti luovat yhteyksiä yli uskontorajojen, on sillä myönteistä heijastusvaikutusta koko yhteiskuntaan. Suomen Ekumeenisen Neuvoston naisjaoston sarja Abrahamin tyttäret jatkuu uuden aiheen puitteissa.

Mikä meille on pyhää? Naisen kokemus pyhästä kolmessa uskonnossa

* juutalaisuudessa
* kristinuskossa
* islamissa

Seminaari sunnuntaina 24.10.2010 klo 13–17 Hotelli Helkan Saarni-salissa, Pohjoinen Rautatienkatu 23, Helsinki


13 Avaus

pastori, FM Eija Kemppi, naisjaoston pj

13.15 Pyhä juutalaisuudessa

Alustus, FM Nurit Steinbock-Vatka. Pyhä juutalaisen naisen kokemusmaailmassa, osastopäällikkö Nina Nadbornik

14 Yleiskeskustelu

14.15 Kahvitarjoilu

14.45 Pyhä kristinuskossa

Luterilaisen puheenvuoro: toiminnanjohtaja Ulla Lumijärvi

Ortodoksin puheenvuoro: TM Aino Nenola

15.30 Yleiskeskustelu

15.45 Pyhä islamissa

Alustus: opettaja Hamide Caydam (Suomen Islam-seurakunta, tataariyhteisö)

Kommenttipuheenvuoro: lehtori Suaad Onniselkä

16.30 Yleiskeskustelu

16.45 Juutalaista musiikkia

17 Päätössanat

Osanottomaksu 7 e (sisältää kahvin). Ilmoittautumiset 15.10. mennessä: sirpa-maija.vuorinen@ekumenia.fi

Sydämellisesti tervetuloa! Järjestäjänä toimii Suomen Ekumeeninen Neuvoston naisjaosto.

admin 5.10.2010:

Psykoanalyytikko palkittiin, Pyhän maan piispa saarnasi ja entiset vihollistaistelijat kohtasivat


Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Yuonan saarnaamassa Loviisan kirkossa su 7.8.2010.

Loviisassa 24. kerran järjestetty rauhanfoorumi onnistui tavoitteessaan tuoda Loviisaan iloa, eloa ja ideoita. Paikalle oli saatu itsenäisesti ajatteleva, nimekäs ja kansainvälinen joukko esiintyjiä. Loviisan ilmapiirissä heidän oli mahdollista ruotia ihmiskunnan suuriakin kysymyksiä kesäistä auringonpaistetta, luonnon kauneutta ja olemisen iloa unohtamatta.

Teksti ja kuvat: Timo Virtala. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Diakonia -lehdessä 4/2010.

Helle hikoilutti yleisöä, joka täydellisestä rantailmasta huolimatta oli saapunut Loviisan ainoaan elokuvateatteriin, Kino Marilyniin kuulemaan Jordanian ja Pyhän maan piispa Munib Younanin näkemyksiä Lähi-idästä. Piispa opiskeli aikoinaan Suomessa ja piti puheenvuoronsa suomeksi. Yleisö ei ujostellut kysymyksiä esittäessään, vaikka piispa oli vain viikkoa aikaisemmin valittu koko luterilaisen maailman keulahahmoksi, Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi.

Rakentavista kannanotoistaan jo ennestäänkin tunnetun piispan puheenvuoro korosti kristittyjen asemaa sillanrakentajana. Hänen mukaansa kirkon tulee olla totuuden profeetallisena äänenä ja tuoda julki se, että rauhaa ei saavuteta asein ja sodan kautta, vaan etsien aktiivisesti rauhanomaista eloa, sovintoa ja mahdollisuutta ihmisarvon palauttamiseen. Meidät on lähetetty kantamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden ristiä maailman jokaiseen kolkkaan, missä väkivaltaa ja vihaa esiintyy.

Piispa muistutti, ettei hänen esitelmänsä pääaihe, Jerusalem, ole hänelle pelkkä teologinen haaste, vaan kyse on hänen kotikaupungistaan. Hän kertoi lapsena asuneensa kolmen minuutin päässä Pyhän haudan kirkosta, neljän minuutin matkan päässä juutalaisten Itkumuurista ja viiden minuutin päässä muslimien Kalliomoskeijasta. Hän kertoi jo varhain oppineensa, että on olemassa monia näkökulmia ja näkökantoja, mikä ei ole lainkaan horjuttanut hänen omaa identiteettiään tai uskoaan ylösnousseeseen Kristukseen.

Piispan jälkeen lavalle astelivat Roni Segoly ja Sulaiman Khatib, jotka edustivat entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä viisi vuotta sitten perustamaa Combatants for Peace -järjestöä. Roni ja Sulaimanin elämäntarinoita yhdistää henkilökohtaisten kontaktien ja kielenopiskelun ratkaiseva asema elämänmuutoksen alullepanijana. Roni opiskeli arabian työskennellessään Israelin salaisessa palvelussa 1980 -luvulla, kun taas Sulaiman tenttasi hepreaa istuessaan yli vuosikymmenen israelilaisessa vankilassa. Vaikka motiivit kielenopiskelulle olivat kummassakin tapauksessa kavalat, auttoi toisen osapuolen lehtien ja kirjallisuuden lukeminen ymmärtämään vastapuolen motiiveja ja ajatuksenjuoksua. Roni on juuri siirtymässä täysaikaiseksi rauhanaktivistiksi ja korostaa, ettei rakenna rauhaa ja sovintoa palestiinalaisten, vaan oman kansansa edun nimissä.


Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon saanut tohtori Arno Gruen.

Freudin haastanut tutkija palkittiin

Yksi Loviisan rauhanfoorumin kohokohtia saavutettiin suurlähettiläs Ilari Rantakari luovuttaessa Loviisan vuoden 2010 rauhanpalkinnon sveitsiläis-amerikkalaiselle psykologi Arno Gruenille. Aivan kuten piispa Younaninkin puhe, käsitteli myös Gruenin puhe meissä jokaisessa olevaa sisäistä valoa, valmiutta empatiaan ja viisaiden moraalisten valintojen tekemiseen.

Gruen on Saksassa syntynyt, Amerikkaan juutalaisvainoja paennut ja Sveitsiin asettunut tutkija, kirjailija ja psykoanalyytikko. Elämäntyönään hän on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Gruenin mukaan perusongelmana on kieltoja ja palkitsemisia suosiva kasvatus, joka opettaa miellyttämään auktoriteetteja, mutta ei ohjaa yksilöitä henkilökohtaiseen moraaliseen kasvuun. Seurauksena välinpitämättömyyttä, väkivaltaa ja yhteiskunta, joka nostaa omistamisen ja yhteiskunnallisen aseman kaltaiset ulkokohtaisuudet henkilökohtaisen omanarvontunnon mitaksi.

Tohtori Gruen oli kuudes rauhantekijä, jolle luovutettiin Loviisan rauhanpalkinto. Aikaisemmat palkinnonsaajat ovat romanianunkarilainen piispa László Tökés, Venäjän ortodoksikirkon metropoliitta Kirill, virolainen kirjailija Jaan Kross, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja presidentti Tarja Halonen. Vuonna 1990 palkittu Lásló Tökés on tätä nykyä europarlaamentaarikko Brysselissä ja 1993 palkittu Kirill Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka.

Puhetilaisuuksien ja palkinnonjaon lisäksi Loviisan rauhanfoorumi tarjosi myös monipuolisesti musiikkia. Rauhanfoorumin musiikkiosuuden avasi jo hiukan etuajassa Lapinjärven koulutuskeskuksessa siviilipalvelusmiehille esiintynyt helsinkiläisbändi Koivuniemen herrat. Lauantaina Loviisan torilla esiintyi samana päivänä Ghanasta saapunut, Joensuun gospelfestivaaleille matkalla ollut Voices of Praise -kuoro (katso esitys). Toritapahtumassa tarjolla oli rauhanlettuja, kirjoja ja informaatiota aina teosofiasta Länsi-Saharaan. Illalla foorumiyleisöä villitsi senegalilaista perinnemusiikkia soittava Mama Africa -bändi, joka koostui lähinnä Helsingistä asuvista maahanmuuttajista.

Suomen kristillinen rauhanliike järjestäjänä jo kolmatta kertaa

Vuodesta riippuen kolmi- tai nelipäiväinen Loviisan rauhanfoorumi järjestetään vuosittain vapaaehtoisvoimin usean järjestön yhteistyönä Hiroshima-päivän (6.8) ympärillä. Tavoitteena on kanssakäymisen ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, etsiä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumien linjauksista ja teemoista päättää Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunta.
Yksi rauhanfoorumin ydinajatuksista on erilaisuuden kohtaaminen. Tänä vuonna esillä oli muun muassa uskontojen vuoropuhelu, joten lavalle nousi oman uskontonsa rauhanajatuksista kertomaan esiintyjiä luterilaisuudesta, ortodoksisuudesta, islamista, Amma-liikkeestä, Brahma Kumariksesta, Ananda margasta ja Bahai -uskosta. Myös suomalaiset rauhanjärjestöt olivat laajalla rintamalla esillä sekä kokoustiloissa että yksittäisten tilaisuuksien järjestäjinä.

Päävastuussa tapahtumasta on vuonna 1976 perustetulla Suomen kristillisellä rauhanliikkeellä. Sen tarkoituksena on ekumeenisessa hengessä herättää ja ylläpitää kristillisen uskon pohjalta nousevaa vastuuta ja toimintaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Järjestö näkee rauhantyön tähtäävän väkivaltaisuuden rajoittamiseen kaikilla elämänaloilla ja erityisesti sotien ennaltaehkäisemiseen. Suomen kristillinen rauhanliike oli pääjärjestäjänä tapahtumassa nyt kolmatta kertaa. Onnistuneesta foorumista itsevarmuutta saaneena se alkaa jo suunnitella ensi vuoden rauhanfoorumia. Lämpimästi tervetuloa mukaan talkoisiin!

admin 21.9.2010:

Kultainen sääntö – palkinto presidentti Tarja Haloselle


Presidentti Halonen puhumassa YK:n päämajassa 24.9.2009. Kuva (cc): UN Photo/Erin Siegal.

Vuoden 2010 Kultainen sääntö – palkinto on myönnetty tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Presidentti on edistänyt ansiokkaasti kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Presidentti Halonen kutsui ns. Aabrahamin uskontojen johtajat koolle syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Presidentin aloitteesta Suomen uskontojen johtajat ovat tavanneet säännöllisesti vuodesta 2001 lähtien.

Tarja Halonen on lisäksi muun muassa antanut tukensa Sivilisaatioiden Allianssin työlle. Tämän Espanjan ja Turkin hallitustasolta lähteneen dialogihankkeen kaksi päätavoitetta on parantaa länsimaiden ja muslimimaailman suhteita ja vahvistaa monenkeskistä kansainvälistä järjestelmää.

“Presidentti Tarja Halonen on tuonut puheissaan esille gender-kysymyksiä ja näin hän on muistuttanut maailman johtajia naisten aseman huomioimisen tärkeydestä dialogiprosesseissa,” kiittää Suomen uskontodialogi-verkoston koordinoija Heidi Rautionmaa. Hänen mielestään naisten roolin näkeminen on myös arvostus ruohonjuuritason toiminnalle.

Naiset tekevät eri puolilla maailmaa valtavasti työtä yhteisöissään kaikkien hyväksi. Rautionmaa jatkaa, että mikäli todella haluamme rakentaa hyvää sosiaalista rinnakkaiseloa monikulttuurisessa maailmassamme, niin ruohonjuuritason uskontodialogitoimintaa on laajasti tuettava.

Kultainen sääntö – palkinnon antoi Suomen uskontodialogi-verkosto, johon kuuluvat URI:n Helsingin Uskontojen Foorumi, Religions for Peace Suomen naisverkosto, Kaupunki yhteisönä ry. sekä kansainvälinen toimija Uskot ilman rajoja ry. Verkosto on kumppanuudessa Maailman Uskontojen Parlamentin kanssa, joka on nimennyt Helsingin yhdeksi Parlamentin Rauhan kaupungiksi.

Viime vuonna Kultainen sääntö- palkinnolla palkittu emeritus professori Reijo E. Heinonen näkee, että palkinto on yhtenä pisarana meressä herättämässä globaalia eettistä tietoisuutta.

Palkinto myönnetään uskontodialogiviikolla, YK:n kansainvälisenä rauhanpäivänä 21.9.. Rauhanpäivän ajaksi toivotaan kaikkien sotien ja konfliktien taukoavan ja kansalaisia kehotetaan työskentelemään rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Kultainen sääntö, josta palkinto on saanut nimensä, kutsuu ihmisiä kohtelemaan toinen toisiaan niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan.

Lisätietoa palkinnosta:

Suomen uskontodialogi- verkoston puolesta
Heidi Rautionmaa
heidi.rautionmaa@gmail.com
044 0412 189

* * *

Priset Den gyllene regeln till president Tarja Halonen

Priset Den gyllene regeln för år 2010 har givits till republikens president Tarja Halonen. Presidenten har på ett förtjänstfullt sätt verkat för en dialog mellan kulturer och religioner såväl i Finland som internationellt.

Tarja Halonen sammankallade ledarna för de såkallade Abrahams religioner efter terrordåden den 11 september. Som en följd av presidentens initiativ har religiösa ledare träffats regelbundet sedan år 2001.

Tarja Halonen har bl.a. också gett ett starkt stöd till det arbete som Civilisationernas Allians gör. Detta dialogprojekt som startades av Spanien och Turkiet på regeringsnivå har två huvudmål. Å ena sidan vill man förbättra förhållandet mellan västländerna och den muslimska världen, å andra sidan vill man förstärka ett pluralistiskt internationellt system.

“President Tarja Halonen har i sina tal fört fram frågor relaterade till kön och på detta sätt påminnt världens ledare om vikten att beakta kvinnans ställning i dialogprocessen”, tackar Heidi Rautionmaa, koordinator för nätverket för religionsdialog. Hon ser, att uppfatta kvinnans roll är också ett betydande stöd för arbetet på gräsrotsnivå.

Kvinnorna utför i sina kretsar, internationellt, ett ytterst viktigt arbete för alla. Rautionmaa konstaterar att om vi verkligen vill utveckla ett välfungerande multikulturellt samhälle så måste samhället stöda gräsrotverksamheten på detta område.

Priset Den gyllene regeln gavs av Nätverket för religionsdialog i Finland till vilket hör United Religions Initiative (URI) Forum för religioner i Helsingfors, Religions for Peace Suomen naisverkosto, Kaupunki yhteisöna ry. samt den internationella Tro utan gränser. Nätverket sammarbetar med Parlamentet för världens religioner som har utsett Helsingfors till en av sina fredsstäder.

Professor Emeritus Reijo E. Heinonen som fick priset år 2009 konstaterar att priset Den gyllene regeln som en liten doppe i ett stort hav bidrar till att väcka en global etisk medvetenhet.

Priset ges under veckan för religionsdialog på FN:s internationella fredsdag den 21.9 . Det är meningen att alla krig och konflikter skall stoppas under fredsdagen och medborgarna uppmanas arbeta för fred och rättvisa. Den gyllene regeln som har gett priset dess namn kallar människorna att behandla andra människor som de själva skulle vilja bli behandlade av dem.

Kontaktuppgifter:

Lars Silén
koordinator för
United Religions Initiative (URI) Forum för religioner i Helsingfors
lars.silen@kolumbus.fi
0407351628

admin 2.8.2010:

Loviisan XXIV rauhanfoorumi 6.-8.8.2010

Luterilaisen maailmanliiton vastavalittu presidentti Munib Younan alustaa seminaarissa ja saarnaa Loviisan rauhanmessussa – Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla – Entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat kommentoivat Lähi-idän tilannetta

Loviisan 24. rauhanfoorumi on tiivis kolmen päivän paketti tiedettä, taidetta ja tunnetta, iloa, eloa ja ideoita. Esiintyjä- ja asiantuntijakaarti on kansainvälinen ja rohkeasti uusia ajatuksia esille tuova. Tervetuloa kuuntelemaan, kohtaamaan ja keskustelemaan!

Pyhän maan piispa ja entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat pohtivat Lähi-idän tilannetta. Reilu viikko sitten Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi valittu, rakentavista kannanotoistaan tunnettu Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Munib Younan on lauantain Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaarin pääpuhuja. Hän on aikoinaan opiskellut Suomessa ja pitää puheenvuoronsa suomeksi. Lähi-idän tilannetta pohtivat myös entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä muodostaman Combatants for Peace -järjestön edustajat Roni Segoly ja Sulaiman Khatib. Mukana keskustelussa myös Suomessa asuvia juutalaisten ja muslimien edustajia.

Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus maailmanrauhan saavuttamiseksi palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla. Gruen on Saksassa syntynyt, Amerikkaan juutalaisvainoja paennut ja Sveitsiin asettunut tutkija, kirjailija ja psykoanalyytikko. Elämäntyönään hän on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Palkinnonluovutustilaisuudessa Gruen pitää puheen, jonka yhteenveto esitetään suomeksi.

Onko median totuudesta suunnan näyttäjäksi? Lauantain toisessa seminaarissa median tilannetta ruotivat Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja Aarni Tuominen sekä taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo. Puheenjohtajana toimii pääsihteeri Pirjo Härö.

Uskonnot kohtaavat sekä esiintymislavalla että kokoushuoneessa. Religions for Peace -järjestön naisverkosto on järjestänyt Laivasillalle eri uskontojen rukous, runous ja tanssiesityksiä ennen Saksassa asuvan, Nonviolent Peaceforcen Euroopan edustajan Outi Arajärven puhetta ja perinteikästä Hiroshima-päivän kynttiläkulkuetta. Myös uudistuneessa Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnassa ovat vähemmistöuskonnot aiempaa paremmin edustettuna.

Monipuolista ja kansainvälistä musiikkitarjontaa. Rauhanfoorumin musiikkiosuuden avaa jo torstaina funkahtavaa rappia esittävä Koivuniemen herrat. Lauantaina Loviisan torilla esiintyy Voices of Praise -kuoro Ghanasta ja Nykyajan kansanlauluja laulava Marja-Leena Airaksinen. Tarjolla toritapahtumassa myös kirjoja, rauhanlettuja ja informaatiota aina teosofiasta Länsi-Saharaan. Illalla tanssitaan Laivasillalla Mama African eli senegalilaisen rumpumusiikin tahdittamana. Sunnuntain kirkkokonsertissa Laura Virtala ja Jukka Nykänen tulkitsevat musikaalisävelmiä ja Palvelutalo Esplanadissa yhteislaulua vetää Rauno Kinnunen.

Luterilaisen maailmanliiton presidentti saarnaa Loviisan rauhanmessussa. Piispa Younanin sunnuntain saarna on keskustelumuotoinen, toisena keskustelijana toimii Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan puheenjohtaja, suurlähettiläs Ilari Rantakari. Rauhanmessun on Loviisan rauhanfoorumille säveltänyt Matti Turunen ja sen esittää Lähde -kuoro Helsingistä.

Ilmaisia elokuvanäytöksiä. Kino Marilynissä sekä perjantaina että lauantaina esitettävä Home -dokumenttielokuva on Yann Arthus-Bertrandin vuonna 2009 ohjaama ihmiskunnan historiasta ja luontosuhteesta kertova henkeäsalpaava taideteos. Eri puolilla maailmaa ilmasta kuvattu elokuva tuo eteemme maailman monimuotoisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttelyitä on kaksi: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely Loviisan kirjastossa on auki arkisin kirjaston aukioloaikoina 2.8.-2.9. Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin -näyttely Lovisa Gymnasiumissa on suunnattu lähinnä lukiolaisille, muulle yleisölle se on auki 6.-8.8. klo 12-17.

Tarkka ohjelma löytyy osoitteesta www.rauhanfoorumi.fi/ohjelma-2010. Tapahtumat ovat ilmaisia ja Helsingistä on järjestetty Loviisaan viiden euron meno – paluu -bussikuljetus (lähdöt pe klo 17.30, la klo 9.30 ja su klo 10.30.)

Loviisan rauhanfoorumi järjestetään vuosittain vapaaehtoisvoimin usean järjestön yhteistyönä Hiroshima-päivän (6.8) ympärillä. Tavoitteena on kanssakäymisen ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, etsiä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumien linjauksista ja teemoista päättää Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunta. Taustaorganisaationa toimii Suomen Kristillinen Rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen.

Lisätietoja:

Timo Virtala
Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri
+358 45 784 055 74
timo@virtala.com
www.rauhanfoorumi.fi

Facebook: www.facebook.com/LovPeaceForum
Facebookin tapahtuma -sivu.
Twitter: www.twitter.com/LovPeaceForum

admin 26.8.2009:

Kuinka uskonnollisuus moninaistuu Suomessa?

Heikkinen

Eilen Yle Radio yhdessä tuli erinomainen uskonnollisuutta käsitellyt ohjelma. Jossain määrin hämmentävän alustuksen jälkeen keskustelijat pääsevät vauhtiin, ja tuloksena on kuuntelemisen arvoinen ohjelma. Keskustelemassa on Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen, ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros, ekumeenisen karmeliittaluostariyhteisön jäsen Sisar Hannele sekä piispainkokouksen sihteeri Jari Jolkkonen. Kuuntelemaan pääsee klikkaamalla yllä olevaa kuvaa, kuunteluaikaa jäljellä 25.10.2009 asti.

admin 10.1.2004:

Rauhan Jumala

708.jpgKuva: tv

(Rauhantie 2004/01)

Ã…bo Akademin uskontotieteen professori Nils G. Holm tarkasteli rauhan ja uskonnon jännitettä Suomen ekumeenisen neuvoston kevätkokouksessa pitämässään alustuksessa Kristuskirkossa Helsingissä 18. maaliskuuta 2004.

“Sana rauha sisältää ajatuksen taistelun ja riidan puuttumisesta; myönteisesti ilmaistuna se tarkoittaa turvaa, hyvinvointia ja harmoniaa. Ihmiset ovat kaikkina aikoina pyrkineet turvallisuuteen ja harmoniaan eli rauhaan. Usein päämäärä on kuitenkin ymmärretty saavutettavan taistelun ja riidan tai sodan jälkeen.

Jumala on uskonnonpsykologille kaiken kattava symboli, joka kätkee sisäänsä runsaasti ajatteluun, käyttäytymiseen, kokemiseen ja ennen kaikkea etiikkaan liittyviä ulottuvuuksia. Jumalasymbolia on käytetty ja yhä käytetään äärettömän monissa yhteyksissä, sekä sotaan liittyvissä että rauhaa säilyttävissä. Olen sitä mieltä, että jumalasymbolia rauhaa säilyttävänä voimana pitäisi yhä selvemmin nostaa esiin meidän aikanamme. Se on eettinen velvollisuus, joka pohjautuu yleiseen etiikkaan, ellei suorastaan luomisjärjestykseen. Jumala rauhantyön edustajana on voimakas symboli, joka on hyvinkin käyttökelpoinen omassa ajassamme.

Kristinuskon ainutlaatuisuus

Kristinuskossa on selviä merkkejä eksklusiivisuudesta. Eksklusiivisuus merkitsee sitä, että uskontoa pidetään ainoana tienä autuuteen ja Jumalan luo. Tämän linjan kannattajat viittaavat usein muutamiin Raamatun kohtiin, joissa universaalisuus näyttää tulevan selvästi esiin. Käytetyin Raamatun kohta on Joh. 14:6, jossa sanotaan: “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Kautta kirkon historian universaalisuus – voisi ehkä sanoa ainutlaatuisuus – on ollut kristinuskon luonteenomainen piirre. Sen nimissä on harjoitettu paljon sortoa ja aloitettu monta uskonsotaa. Täällä Pohjolassakin kirkko on pitänyt tarkkaa huolta asemastaan.

Ruotsi-Suomessa käytännöllisesti katsoen koko 1600- ja 1700-luvun ja pitkälle 1800-luvulle saakka tavallisen kansalaisen oli mahdotonta kuulua johonkin muuhun kirkkoon tai uskontoon kuin evankelisluterilaiseen – poikkeuksena ne, jotka itärajalla kuuluivat ortodoksiseen kirkkoon. Vasta 1800-luvun lopulla ja etenkin 1900-luvun alussa alkoivat vapaamielisemmät aatteet nousta esiin; aatteet, jotka korostivat itse kunkin omaa vastuuta elämästään ja ajattelustaan. Yksilö alettiin nähdä yhä enemmän täysivaltaisena henkilönä, jonka oli otettava vastuu koko elämästään.

Parhaillaan olemme keskellä mittavaa globalisaatioprosessia, jossa joudumme tekemisiin maailman ‘Uskontojen ja kulttuurien kanssa paitsi ulkomaanmatkoillamme tai tiedotusvälineiden kautta myös aivan kotiportaillamme omissa kaupungeissamme ja kylissämme. Tässä tilanteessa kristinuskon ainutlaatuisuus joutuu vakavasti koetteelle. Toisin sanoen, kuinka on suhtauduttava muiden uskontojen edustajiin tai uskontoihin yleensä silloin, kun itse on tunnustava kristitty?

Rauhan ja väkivallan ristiriita kristinuskossa

Kristinuskon perinne on hyvin rauhanomainen mutta samalla tietyllä tavalla väkivaltainen. Epäitsekäs rakkaus, agape, ilmenee mm. seuraavissa Jeesuksen sanoissa: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta (Matt. 5:44). Jeesuksen vuorisaama Matteuksen evankeliumissa on vetoomus rauhan ja sovinnon puolesta. Mutta on myös kohtia, joiden mukaan Jeesus turvautui jossakin määrin väkivaltaan. Selvimmin se ilmenee kertomuksessa, jossa Jeesus ajoi ulos temppelikaupustelijat. Tunnettu on myös arvoituksellinen sanonta: “Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matt. 10:34).

Islamissa väkivalta on oikeutettua rangaistuksena ja keinona puolustautua muita kuin muslimeja vastaan. Jälkimmäistä kutsutaan jihadiksi; sana merkitsee työskentelyä hyvän puolesta (suura 3: 104-110 Koraanissa). Hyvään jokainen ihminen voi pyrkiä omassa arjessaan; se on päivittäistä pahan vastustamista itse kunkin elämässä. Se merkitsee myös kestävyyttä, kun vainot tai kiusaukset uhkaavat ja sitä, että pyritään hyvään itsekurin, yhteiskunnallisten uudistusten ja koulutuksen avulla. Mutta jihad voi merkitä myös koko muslimiseurakunnan, ummahin, taistelua uskomattomia vastaan. Sitä kutsutaan usein pyhäksi sodaksi.

Useiden vuosikymmenten aikana monet poliittiset ja sosiaaliset konfliktit ovat taantuneet terrorismiksi. Tämäntapaisia ilmiöitä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa ja eri uskontojen vaikutusalueella. Tällaisia konflikteja voi pitää eräänlaisina poliittisen “messiaanisuuden” aspekteina, jumalan pyhittämänä väkivaltakäyttäytymisenä. Ne ilmaisevat myös demokratian puutetta ja kyvyttömyyttä nähdä demokratia keinona ratkaista poliittisia ristiriitoja; ne ovat myös kosmista taistelua apokalyptisin tunnusmerkein.

Pasifismi ja väkivallasta pidättäytyminen

Kautta kristinuskon historian on esiintynyt lukuisia liikkeitä, jotka ovat pyrkineet väkivallan lopettamiseen. Perusteluna on useimmiten käytetty Jeesuksen vuorisaarnaa. Tähän ovat pyrkineet esimerkiksi Ranskan ja Pohjois-Italian valdolaiset 1100- ja 1200-luvuilla, Fransiskus Assisilainen, joka perusti fransiskaaniveljestön, monet varhaisista uskonpuhdistajista kuten englantilainen John Wycliffe ja tsekki Jan Hus sekä uudestikastajien eli anabaptistien johtajat uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvun Euroopassa. Hyvin tunnetuiksi väkivallan vastaisista periaatteistaan ovat tulleet kveekarit. Liikkeen perusti englantilainen Georg Fox l600-luvun puolivälissä, ja se levisi nopeasti Pohjois-Amerikkaan, missä sillä oli tärkeä merkitys lähinnä 1700-luvulla.

vilna_001.jpgKuva: tv

Kahdenlaista etiikkaa

Etiikasta puhuttassa on erotettava toisistaan perusetiikka ja merkkietiikka. Perusetiikka tarkoittaa uskontojen virallista ihanne-etiikkaa, joka usein on kirjattu pyhiin teksteihin ja myytteihin ja jota käsitellään juhlapuheissa. Voimme ajatella hinduismin käsitettä rta, vedatekstien maailmanjärjestystä, tärkeitä hyveitä, kuten satya (totuudenmukaisuus), dana (lempeys), dama (pidättyvyys, hillintä) ja tapas (yksinkertainen elämäntapa). Edelleen voimme ajatella Buddhan opetusta buddhalaisuuden etiikan lähteenä. Sen tärkeitä hyveitä ovat omantunnontarkkuus, hyväntekeväisyys, myötäelävä etäisyyden löytäminen, itsehillintä ja puhtaus. Juutalaisuudessa etiikan pohjana on laki, toora. Päämääränä on shalom, sekä yksilön sisäinen rauha että laajemmin yhteiskunnassa vallitseva rauha. Kristinuskossa ratkaisevan tärkeä on rakkaudenkäsky, agape. Islamissa Koraanin sharia, lain tie ohjaa etiikan muodostumista.

Toinen etiikan muoto, jota nimitän merkkietiikaksi, pitää yllä sääntöjä vahvistaakseen omaa ryhmää ja pitääkseen sen erillään muista ryhmistä. Säännöt koskevat sitä, kuinka syödään, mitä syödään, kuinka toisia tervehditään, kuinka pukeudutaan, millaisia koruja käytetään, miten seksuaalisuutta ilmaistaan, mitkä ovat miehen ja naisen erot, mikä on tavoiteltavaa ja mikä hylättävää jne. Käyttäytymissääntöjen kirjo on siis valtava paitsi uskontojen ja kansanryhmien välillä myös suurten uskontojen sisällä. Usein suhteellisen lähellä olevat ryhmät voidaan kokea suurempana uhkana kuin sellaiset, jotka ovat turvallisen välimatkan päässä.

Merkkieettisillä säännöillä on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Myönteisiä ne ovat silloin, kun säännöt ilmaisevat yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä; kielteisiä, jos muut ryhmät tuomitaan ja “saatanallistetaan”. Jos keskeiset eettiset käskyt korvataan voimakkailla merkkieettisillä säännöillä, ryhmistä ja yksittäisistä ihmisistä voi kehittyä terroristeja ja sabotoijia. Silloin “meidän” ja “heidän” välille tehdään aivan liian suuri ero: omaa ryhmää pidetään ihanteena ja muita vaarallisina, pirullisina ja tuhoisina. On tärkeää oppia tunnistamaan erilaisten ryhmien käyttäytymiselleen ja ajatustavalleen asettamat merkkieettiset säännöt. Yhtä tärkeää on oppia huomaamaan ensimmäiset merkit, kun tällaisia sääntöjä alkaa muodostua siinä määrin, että ryhmät voivat alkaa taistella keskenään. Kulttuurienvälisen kasvatuksen tulisi tässä tasoittaa tietä uskontojen ja kansanryhmien keskinäiselle ymmärrykselle.

Uskonto elämyksenä

Uskonnolliset traditiot eivät ole vain tiedollisia, kognitiivisia suureita, vaan hyvin pitkälti myös tunneperäisiä. Se tarkoittaa sitä, että meihin voidaan iskostaa puhtaasti psykologisin perustein yksi ainoa uskonnollinen traditio. Me voimme ikään kuin alkaa syvästi rakastaa vain yhtä uskonnollista symbolijärjestelmää. Näinhän monet meistä ovat juuri tehneet. Voimme sallia itsellemme rinnakkaiskohteen ja todeta, että samalla tavalla kuin mies rakastaa vaimoaan pitäen tätä maailman parhaana ja hänelle ainoana naisena, se ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän halveksisi muita naisia. Näin me elämme tunteeseen perustuvaa rakkaussuhdetta.

Ihmisen rajallisuus

Me ihmiset emme ole mitään yli-ihmisiä tai jumalia, joilla on rajattomat mahdollisuudet tajuta, ymmärtää ja sitoutua. Olemme rajallisia niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Kyse on Jumalan tietoisesta itsensä rajoittamisesta. Jumala on saavuttanut meidät monin eri tavoin meidän inhimillisessä rajallisuudessamme. Jumalan valtakuntaa ja kirkkoa ei pidä sekoittaa keskenään.

Meidän on siis erotettava toisistaan missio dei, missio Christi ja missio ecclesiae. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan tehtävä maailmassa; missio dei, on yksi, ja sen ymmärrämme vain osittain. Kristuksen tehtävä, missio Christi, on sovitus kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella. Kirkon tehtävä, missio ecclesiae, on ihmiskunnan hyvä, ylitsevuotavan rakkauden toteuttaminen.

Kärjistäen voisi sanoa, että kristinusko ei ole Jeesuksen keksintö. Uskonto ja niin muodoin myös kristinusko olivat olemassa jo luomisessa. Millainen moninaisuus sitten piileekään meissä ihmisissä. Kristillisen etiikkamme päämääränä ei olekaan ehdoton ykseys ajattelussa, sanoissa ja teoissa. Jos pyrimme tähän, taustalta voi paljastua tarve määrätä, hallita, kontrolloida ja tuntea itsevarmuutta omassa aslassaan.

Miten toimia kristinuskon ehdottomuusvaatimuksen mukaan

Kristinuskossa ja joissakin muissa uskonnoissa on ollut ehdottomuusvaatimus, joka on toisinaan johtanut ristiriitoihin ja tietyissä tapauksissa sotaan. Nyt on tärkeää nostaa esiin jumalasymboli kansojen keskinäisen ymmärryksen pohjaksi osoittamaan tietä veljeyteen ja ihmisten väliseen rakkauteen sekä eettiseksi motiiviksi hyvän puolesta. On traditioita, jotka tähtäävät väkivaltaan ja vastakkainasetteluun. Mutta on yhtä paljon ellei enemmänkin uskonnollisia traditioita, jotka korostavat lähimmäisyyttä ja keskinäistä ymmärtämystä.

Tätä motiivia on nyt tuettava ja nostettava esiin. Niitä keskeisiä eettisiä periaatteita, jotka pyrkivät lähentämään uskontoja, on vahvistettava. Niitä merkkieettisiä ilmauksia, jotka toisinaan johtavat muiden kuin oman ryhmän edustajien torjumiseen, ei pidä opettaa niin, että ne johtavat konflikteihin. Sen sijaan on luonnollista ja väistämätöntä, että niiden sallitaan muodostua sekä ihmisten että ryhmien identiteettiä muokkaavaksi tekijäksi.

Sanan valta hyvässä ja pahassa

Edelleen meidän on suhtauduttava varauksellisesti tiedotusvälineissä esiintyvään katastrofikeskeiseen uutisointiin ja yleensä propagandaan. Tässä on keskeistä pysyä nöyränä ja käsittää, että uskonnot voimakkaine symboli-ilmauksineen koskevat koko ihmistä antaen hänelle arvokkaita elämyksiä. Ihmisellä on osansa siinä, mitä voisimme kutsua nimellä missio ecclesiae; se on ylitsevuotavan rakkauden toteuttamista, mikä ei suinkaan ole samaa kuin yleinen velttous. Uskonto ja Jumala ovat mukana luomisessa, minkä vuoksi meidän ihmisten kesken vallitsee ja tulee vallita moninaisuus. Yhteisenä tavoitteenamme ei ole ehdoton ajatusten, sanojen tai tekojen ykseys.

Meidän on opittava elämään anteliaasti uskontojen moninaisuudessa. Meidän on, opittava näkemään se avoimin ja viehättynein silmin samalla kun säilytämme oman vakaumuksemme ja tunnustuksemme. Meidän ihmisten tulee inhimillisten ja eettisten arvostustemme perusteella tehdä syvällinen eettinen valinta – nimittäin se, että rauha, sovinto ja ihmisten keskinäinen ymmärrys on aina asetettava taistelun ja riitelyn edelle. Tässä meillä on aina puolellamme Jumala – jos vain haluamme – voimakkaana symbolina; hän, joka viime kädessä motivoi rauhan maan päällä.

Suomennos: Mirja Sevón