Suomen Kristillinen Rauhanliike

Suomen kristillinen rauhanliike – Finlands kristliga fredsrörelse r.y. myöntää rauhanpalkinnon vuosittain uudenvuodenpäivänä, jota vietetään myös kirkkojen rauhanpäivänä. Vuoden 2007 rauhanpalkinto myönnettiin Lyömätön Linja Espoossa –toiminnalle ja jaettiin lämminhenkisessä tilaisuudessa 2.2. Lyömättömän Linjan tiloissa Leppävaarassa.

Rauhanpalkinto on tunnustus toiminnalle, joka tarjoaa mahdollisuuden miehille, jotka ovat tunnistaneet väkivaltaisuutensa perhe- ja lähisuhteissa, ottavat vastuun ja pyrkivät väkivallan katkaisuun.

Espoon Lyömätön Linja on yksi esimerkki siitä, kuinka miehet oma-aloitteisesti ja toisiaan tukien ovat asettaneet tavoitteekseen katkaista väkivallan kierrettä. Kyse on ammatillisesti ohjatusta toiminnasta, johon sisältyy miesten keskinäistä tukea ja vertaisauttamista.

Lyömättömän Linjan toiminta alkoi Espoossa 1990-luvun alussa ja se sai vaikutteita ulkomailla kehittyneistä väkivaltaisten miesten tukiohjelmista. Espoon Lyömättömän Linjan taustajärjestönä on alusta alkaen toiminut Naisten Apu Espoossa ry.

Lyömättömän Linjan ohella vastaavaa työtä tehdään myös muilla nimillä tai hieman erilaisin painotuksin useilla paikkakunnilla eri järjestöjen ja seurakuntien toimesta.

Poliisille ilmoitettu perhe- ja lähisuhdeväkivalta on viime vuosina jatkuvasti lisääntynyt ja Suomi on tässä mielessä Euroopan väkivaltaisimpia maita. Palkitsemalla Lyömätön Linja Espoossa -toiminnan Suomen kristillinen rauhanliike kiinnittää huomiota perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja antaa tukensa niille, jotka haluavat ottaa vastuun itsestään ja lähimmäisistään.

Suomalainen tunneilmasto on karu ja köyhä. Tosin paljon parannusta tapahtuu koko ajan sitä mukaan kuin vääristä kasvatusmalleista päästään eroon. Varsinkin pojista on pyritty kasvattamaan karskeja ja työistä kilttejä ja hiljaisia. Kummallekaan ei ole perinteisesti annettu lupaa tuntea, ei ainkaan kielteisiksi katsottuja tunteita. Syynä on paitsi väärä ihmisihanne niin myös vanhempien oma tunnekylmä kasvatus lapsena. Näin heille ei ole kehittynyt taitoa sietää lapsen.

(Rauhantie 2004/01)

Kirkko kutsuu toimintaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. julkaistiin toimintaohjelma “Kirkot sanovat EI naisiin kohdistuvalle väkivallalle“. Toimintaohjelma on tarkoitettu seurakuntien työntekijöille tueksi ja työvälineeksi väkivallan kohtaamisessa. Tavoitteena on, että seurakunnat antavat oman panoksensa väkivallan vastustamiseen yhteistyössä järjestöjen ja muiden auttajatahojen kanssa. Julkaisun mukaan kirkon tehtävä on sanoa, että väkivalta on rikos ja synti. Kirkon tulee olla mukana tunnistamassa väkivalta, tehdä se näkyväksi ja puuttua siihen.

Toimintaohjelmassa pohditaan myös pari- ja lähisuhdeväkivallan eri muotoja. Siinä kiinnitetään huomio sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa ilmenevään rakenteelliseen ja kulttuuriseen väkivaltaan. Rakenteet kuten perhe, yhteisö tai uskonto voivat tulla väkivallan välikappaleiksi. Kulttuurit voivat kantaa mukanaan seksistisiä tai rasistisia ajatusmalleja.

Julkaisussa on runsaasti käytännön toimintaohjeita sekä väkivallan ehkäisemiseksi että väkivallan uhrien auttamiseksi.

Toimintaohjelma on tulos Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen yhteistyöstä. Se on käännetty suomeksi kirkon naistyön neuvottelukunnan aloitteesta. Julkaisuun on lisätty suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvia toimintamalleja sekä ajankohtaisia yhteystietoja. Yhteystietoja on sekä suomen- että ruotsinkielisiin auttajatahoihin. Ruotsiksi toimintaohjelma “Kyrkornas NEJ till vÃ¥ld mot kvinnor” on olemassa Ruotsin luterilaisen kirkon kääntämänä.

Väkivalta naisia kohtaan on rikos ihmisyyttä vastaan

Toimintaohjelmassa korostetaan, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole yksityisasia. Se on globaali ongelma, joka koskettaa kaikenikäisiä naisia kaikkialla maailmassa, yhtälailla rikkaita kuin köyhiä, korkeasti koulutettuja ja lukutaidottomia, korkeassa asemassa olevia ja päiväpalkkaisia. Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailman laajimmista ihmisoikeusloukkauksista ja samalla yksi vaietuimmista.

Julkaisun mukaan kirkoissa on tärkeää nähdä, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole jossain kirkkojen ulkopuolella vaan se koskettaa kirkkoa ja sen jäseniä. Väkivalta on synti, johon kirkko on osallinen sekä jäsentensä tekojen että oman tekemättömyytensä kautta. Kirkkojen tulee tarkastella omaakin olemustaan ja opetustaan kriittisesti.

Kirkot ja kristillinen perinne kantavat mukanaan monia patriarkaalisuuden muotoja. Julkaisun mukaan on teologisia tulkintamalleja, jotka ovat osaltaan vaikeuttaneet väkivaltaan puuttumista. Teologisia käsitteitä kuten uhri, sovitus ja anteeksiantaminen voidaan käyttää väärin. Kirkkojen tulisi kiinnittää huomiota myös muun muassa kieleen, jolla Jumalasta puhutaan.

Toimintaohjelman mukaan kirkkojen tulee vahvistaa uskonnon vapauttavia mahdollisuuksia. Naisille tulee taata oikeus elää ilman väkivaltaa ja väkivallan pelkoa. Kirkon on oltava mukana vapauttamassa miehiä ja naisia väkivallattomaan elämään ja yhteistyöhön.

(KT/ kh)