Missä on seuraava konflikti – ja miten se estetään?

Pekka Haavistolle myönnettiin 22.10.2015 Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen rauhanpalkinto hänen työstään rauhantekijänä. Haavistoa kiitettiin pitkäaikaisesta työstä konfliktien ympäristökysymysten parissa UNEP:n edustajana ja myöhemmin lukuisista eri rauhanvälitystehtävissä. Ohessa muistiinpanoja palkitsemisseminaarista.

Pekka Haaviston mukaan mediahuomion kohteena oleviin konflikteihin on tunkua rauhanvälittäjiksi. Tästä syystä Suomen tulisi keskittyä varjossa oleviin. Hän nostaa esille kolme vähemmälle huomiolle jäävää, mutta ulkovaltojen huomiota ja rauhanrakennustukea tarvitsevaa aluetta: Eritrea, Sri Lanka ja Pohjois-Korea.
Vuonna 1991 Etiopiasta itsenäistyneen, Eritrean ihmisoikeustilanne on heikko eikä maa tarjoa mahdollisuuksia nuorille, mistä syystä maasta pakenee paljon ihmisiä. Erityisesti pakollinen, vuosia kestävä ja sisällöltään sattumanvarainen kansalaispalvelus lisää motivaatiota maasta pakenemisiin ja valtionvastaisuuteen. Haaviston mukaan Irakin ja Libyan kaltaisten väkivaltaisten vallansiirtymäesimerkkien sijaan Eritreaa tulisi tukea seuraamaan esimerkiksi Burman tai Kuuban tapaisia vähittäisiä siirtymisiä kohti demokratiaa.

Sri Lankan diasporassa olevat tamilipakolaiset pitävät yhtä. Haaviston mukaan he tuntuvat tyytymättömiltä hiljattain solmittuun rauhansopimukseen. He tuntuvat keräävän voimia, valmistautuvan uuteen mittelöön. Konflikteja ennaltaehkäisevien tahojen tulisi kiinnittää tähän huomiota ja auttaa tämän energian suuntaamisessa rakentavaan toimintaan.

Kolmas Haaviston esille nostama valtio on Pohjois-Korea, jonka tilanne ei tunnu olevan kenenkään, ei edes Kiinan hallussa. Kansalaisten psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta tilanne vaikuttaa jopa Neuvostoliittoa huonommalta, sillä neuvostoliittolaisilla oli ”toinen kommunikoinnin taso”, huumori, jolla kansalaiset käsittelivät vallanpitäjien ja järjestelmän absurdiutta.

Kiinalaisten itsensä mielestä heidän järjestelmänsä on meritokratia eli asiantuntijavalta, jota he itsekin pitävät siirtymäkautena. Heidän itsensä mukaan meritokratiasta voidaan siirtyä hallitusti demokratiaan tai sitten pudotaan takaisin diktatuuriin.

Tilaisuudessa oli puhumassa myös kansanedustaja Ilkka Kantola, joka muistutti, ettei ajatus demokratiasta ja tasa-arvosta ei syntynyt itsestään. Keskustelua herätti kysymys, onko sisällissodan kaltaisen draaman kokeminen välttämättömyys demokratian syntyyn. Pahimmaksi tulevien kriisien synnyttäjäksi Kantola mainitsi ilmastonmuutoksen.

Tilaisuuden kolmas puhuja, CMI:n toiminnanjohtaja Tuija Talvitie huomautti, että suurin osa konflikteista on uudelleensyntyneitä. Tästä syystä parasta konfliktien ehkäisyä on hyvin hoidettu konfliktien jälkihoito. Talvitie myös painotti että rauhaa ei tee kansainvälinen yhteisö, vaan paikalliset, ja onnistuneesta konfliktinratkaisusta suurin kiitos kuuluu heille. Talvitien mukaan Venäjän aktiivisuus Syyriassa on huono uutinen, kuten myös se, että länsimaat eivät tunnut tietävän mitä asialle tulisi tehdä. Syyrian kriisi alkoi vuonna 2011 osattomuuden tunteesta, syrjimisestä ja korkeasta ruuan hinnasta (mikä puolestaan johtui osaltaan ilmastonmuutoksesta). Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua viimeistään vuonna 2012, mutta ei puututtu ja tilanne vain paheni. Seuraavana vuonna tapahtui Syyrian hallituksen kaasuhyökkäys, mutta tämäkään ei johtanut toimintaan länneltä. Nyt ei enää edes tiedetä ketä vastaan pitäisi taistella. Isis ei ole eskaloituneen konfliktin syy, vaan seuraus.

Teksti: Timo Virtala
Kuva: Tarja Kantola.

1 comment

  1. Snowcamo, ovatko nuo lumkeat sielte4 vuonna 1993 tehdyste4 tutkimuksesta? Voisin kuvitella, ette4 sen aikaisessa Suomessa, jossa homous oli hassunhauska Hyve4t herrat -ohjelman hupiasia, on ollut vaikeampaa tulla ulos kaapista edes tutkimukseen. Toisaalta en usko, ette4 kaapista ulos tuleminen on Suomessa joillakin paikkakunnilla viele4ke4e4n helppoa ja yksinkertaista, mutta ajatuksen tasolla on nykye4e4n huomattavasti helpompi saada yhteys kanssamielisiin esimerkiksi verkon yli.10% on varmasti sellainen hatusta vete4isty lukema, mutta Ranneliike ke4ytte4e4 arviota 4-6%. Jos lasketaan siis vaikka tuosta keskelte4 viidelle4 prosentilla, se tarkoittaa 269600 ihmiste4 ja rapiat pe4e4lle. Kuulostaa ainakin minusta uskottavalta.Just a thought. Jatkakaa.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.