Published by admin on 10 Maa 2010

Nasima Razmyar on Vuoden pakolaisnainen


Kuva julkaisuvapaa. Kuvaaja: Anne Heinonen

Seuraavan uutisen julkaisi Suomen Pakolaisapu 8.3.2010:

Suomen Pakolaisavun hallitus on valinnut Vuoden pakolaisnaiseksi afganistanilaissyntyisen Nasima Razmyarin.

Kannustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna pakolaisnaiselle, joka on ansioitunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Razmyar on usean vuoden ajan parantanut työllään maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen asemaa.

Vuoden pakolaisnainen on tehnyt muun muassa kunniaväkivallan ennaltaehkäisytyötä, monikulttuurista tyttötyötä sekä työtä rasismin vastaisen ilmapiirin edistämiseksi. Lisäksi hän on ohjannut vertaistukiryhmiä väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille ja -lapsille. Tällä hetkellä Razmyar toimii projektipäällikkönä MoniNaisten Talo-hankkeessa, jossa hän vastaa maahanmuuttajanaisille tarkoitetun matalan kynnyksen sosiaalisen toiminnan järjestämisestä. Suosittelijat kuvaavat Razmyaria valovoimaiseksi, yhteiskunnallisesti aktiiviseksi ja rohkeaksi esiintyjäksi, joka suhtautuu työhönsä erittäin omistautuneesti.

”Haluan kannustaa maahanmuuttajanaisia opiskelemaan ja tarttumaan tilaisuuteen, kun sellainen tielle sattuu. Ikinä ei saisi tyytyä vähempään kuin mistä on haaveillut, ainakaan jos ei ole koskaan yrittänyt”, Vuoden pakolaisnainen sanoo.

Kabulissa syntynyt 25-vuotias Nasima Razmyar muutti isänsä diplomaattiviran vuoksi Moskovaan 5-vuotiaana. Afganistanissa puhjenneiden levottomuuksien takia Razymarin perhe ei voinut palata kotimaahansa. Perheen Kabulin koti tuhottiin ja heidän läheisensä joutuivat hengenvaaraan. Nasima Razmyar aloitti elämänsä alusta Helsingin vastaanottokeskuksessa vuonna 1992. Hän kokee olevansa yhtä lailla suomalainen kuin afgaani, eikä hänen mielestään kumpikaan sulje toista pois. Vuoden pakolaisnainen haluaa vaalia ja tuoda esiin kumpaakin kulttuuriaan, sillä ne ovat tärkeä osa häntä.

Razmyar kokee velvollisuudekseen auttaa ihmisiä ymmärtämään, etteivät pakolaiset ole asemassaan omasta halustaan. ”Kukaan ei lähde kotoaan
vapaaehtoisesti vailla mahdollisuutta palata välttämättä koskaan kotimaahansa. Pakolaisten kuuluisi saada olla tasavertaisia Suomen kansalaisten kanssa ja saada tukea uuteen alkuun, kun heidän koko elämänsä on revitty palasiksi kotimaassa.”

Lue Nasima Razmyarin kiitospuhe tästä.

Lisätietoja:

Anna-Stiina Lundqvist
Tiedotuspäällikkö
Suomen Pakolaisapu
p. +358 405 600772
e. anna-stiina.lundqvist(at)pakolaisapu.fi

Published by admin on 30 Jou 2008

Kristillinen rauhanpalkinto avustustyöntekijä Mahdi Abdilelle

mahdi-abdile-400px.jpg
Mahdi Abdile. Kuva: KUA.

Suomen Kristillinen Rauhanliike (SKR) on myöntänyt vuoden 2009 rauhanpalkintonsa Kirkon Ulkomaanavun (KUA) avustustyöntekijä Mahdi Abdilelle. Abdile on edistänyt Afrikan sarven uskonnollisten johtajien rauhanhanketta ja toiminut Suomessa somaliverkostossa ja Somaliliitossa.

Mogadishussa vuonna 1970 syntynyt Mahdi Abdile tuli turvapaikanhakijana Suomeen 1990. Hän on opiskellut valtiotieteitä ja erityisesti rauhantutkimusta Helsingissä ja Lontoossa.

Abdilen mukaan länsimaisia tapoja ratkaista konflikteja on arvioitava uudelleen. Erityisesti Afrikassa tarvitaan paikallisia, yhteisöllisyydestä kumpuavia ratkaisumalleja. Tällöin keskeiseksi nousee uskonnollisten ja perinteisten paikallisjohtajien sekä naisten merkitys.

Abdile on itse kokenut pakolaisuuden ja elänyt muslimina kristillisen enemmistön keskellä. Hän haluaa kansalaisaktivistina edistää rauhallisia suhteita valtaväestön ja Suomeen muuttaneiden somalien välillä. Tutkijana ja KUA:n työntekijänä hän toimii rauhantekijänä Somalian taistelevien osapuolten välillä.

Parhaillaan Mahdi Abdile on Somaliassa valmistelemassa seuraavaa uskontojen johtajien ja naisvaikuttajien tapaamista.

Suomen Kristillinen Rauhanliike on jakanut rauhanpalkinnon vuodesta 1982 ja sen on saanut mm. alivaltiosihteeri Martti Ahtisaari vuonna 1991. Nyt palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran toisen uskonnon edustajalle.

Lisätietoja:

Suomen Kristillinen Rauhanliike (SKR), puheenjohtaja Risto Pontela puh. +358 40 557 3592
FM Mahdi Abdile, mahdi.abdile@kirkonulkomaanapu.fi, +252 24 137 170
Kirkon Ulkomaanapu (KUA), http://www.kua.fi, toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen puh. +358 40 531 3514

Kannattaa myös tutustua:

SKR:n rauhanpalkinnon ovat aikaisemmin saaneet:

1982 Erastus ja Magdalena Shamena,
1983 Emmaus-yhteisö,
1984 Seurakuntasanomat,
1985 Valamon luostari,
1986 Aino-Kaarina Mäkisalo,
1987 palkintoa ei jaettu,
1988 Furaha-kuoro,
1989 Demokraattiset lakimiehet,
1990 Martti Miettinen ja Rauno Pietarinen,
1991 Martti Ahtisaari,
1992 Veli-Matti Hynninen,
1993 Kehitysmaakauppaliike,
1994 Folke Sundman,
1995 Kirkon ulkomaanavun Baltian työ,
1996 Life and Peace -instituutin Somalian työ,
1997 Pietarsaaren Betania-baptistiseurakunta,
1998 Familia Club r.y.,
1999 Mikko Kuustonen,
2000 MoniTori-lehti,
2001 Munib A. Younan,
2002 Viittakiven opisto,
2003 Jaakko Hämeen-Anttila,
2004 Harri Holkeri,
2005 Helena Kekkonen,
2006 Jorma K. Miettinen,
2007 Lyömätön linja Espoossa –toiminta
2008 Suomen Ekumeeninen Neuvosto.

*****************************************************************************

Kristet fredspris till biståndsarbetaren Mahdi Abdile

Finlands Kristliga Fredsrörelse har gett sitt fredspris för år 2009 till biståndsarbetaren Mahdi Abdile vid Kyrkans Utlandshjälp. Abdile har lett ett fredsprojekt med religiösa ledare på Afrikas horn och verkat inom somaliernas nätverk i Finland och Somaliliitto.

Mahdi Abdile föddes i Mogadishu 1970 och kom till Finland som asylsökande 1990. Han har studerat statsvetenskap och fredsforskning i Helsingfors och London.

Enligt Abdile bör de västerländska metoderna att lösa konflikter omprövas. I synnerhet i Afrika behövs lokala lösningsmodeller som bygger på samfundsgemenskapen. Då spelar de religiösa och traditionella lokala ledarna och kvinnorna en viktig roll.

Abdile har själv upplevt vad det innebär att leva som flykting och som muslim i en kristen omgivning. Han vill som medborgaraktivist främja fredliga relationer mellan majoritetsbefolkningen och de somalier som flyttat till Finland.

Som forskare och medarbetare inom Kyrkans Utlandshjälp har Mahdi Abdile verkat som medlare mellan de stridande parterna i Somalia. Abdile är som bäst i Somalia för att förbereda nästa möte för religiösa ledare och inflytelserika kvinnor.

Finlands Kristliga Fredsrörelse har delat ut sitt fredspris sedan år 1982. Bland dem som fått priset finns understatssekreterare Martti Ahtisaari år 1991. Det var nu första gången priset gavs till en företrädare för en annan religion. (Finlands Kristliga Fredsrörelse 30.12.2008)

Mera information:

Finlands Kristliga Fredsrörelse, ordförande Risto Pontela, tel 040 557 3592,
Kyrkans Utlandshjälp, fil.mag. Mahdi Abdile +25224137170, mahdi.abdile@kirkonulkomaanapu.fi,
direktor Antti Pentikäinen, tel 040 531 3514, antti.pentikainen@kirkonulkomaanapu.fi, www.kyrkansutlandshjalp.fi

Se även:

Finlands Kristliga Fredsrörelses fredspris har tidigare tilldelats:

1982 Erastus och Magdalena Shamena,
1983 Emmausrörelsen,
1984 Seurakuntasanomat,
1985 Valamo kloster,
1986 Aino-Kaarina Mäkisalo,
1987 utdelades priset inte,
1988 Furahakören,
1989 Demokratiska jurister,
1990 Martti Miettinen och Rauno Pietarinen,
1991 Martti Ahtisaari,
1992 Veli-Matti Hynninen,
1993 Ulandsbutiksrörelsen,
1994 Folke Sundman,
1995 Kyrkans Utlandshjälps arbete i Baltikum,
1996 Life and Peace-insitutets arbete i Somalia,
1997 Betaniaförsamlingen i Jakobstad,
1998 Familia Club,
1999 Mikko Kuustonen,
2000 tidskriften MoniTori,
2001 Munib A. Younan,
2002 Viittakivi folkhögskola,
2003 Jaakko Hämeen-Anttila,
2004 Harri Holkeri,
2005 Helena Kekkonen,
2006 Jorma K. Miettinen,
2007 Lyömätön linja i Esbo,
2008 Ekumeniska Rådet i Finland

Published by admin on 19 Tou 2008

Darfurin perusongelma on kehityksen puute

skr-28042008-6.JPG
Kuel Jok kertomassa Darfurin tilanteesta Rauhanasemalla. Emelia Helavuo ja Heikki Huttunen kuuntelevat. Kuva: Heikki Jääskeläinen.

Suomen kristillisen rauhanliikkeen vuosikokousseminaarissa Helsingin Rauhanasemalla kuultiin SKR:n vuoden 2007 rauhanpalkinnon saaneen Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) pääsihteerin ajatuksia Kirkko turvapaikkana -julkaisun mukanaan tuomista kontakteista ja ratkaisuista.

Sudanin konfliktin ratkaisumalleista väitöstutkimusta tekevä sudanilainen Kuel Jok kertoi maansa järkyttävästä tilanteesta ja pohdiskeli ratkaisumalleja. Sudan on keskeisenä teemana ensi kesänä Loviisan rauhanfoorumissa, jonka järjestäminen on nyt ensimmäistä kertaa Suomen kristillisen rauhanliikkeen vastuulla. Seminaarissa keskusteltiin vilkkaasti myös koulujen rauhankasvatuksen nykytilanteesta.

Pääsihteeri Heikki Huttunen korosti, ettei SEN:n Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelma ole mikään uusi keksintö, vaikka niin saatetaan viime kesän uutisoinnin perusteella luulla. Se on ollut SEN:n ohjelmassa vuodesta 1997. Alkusoittoa viime vuoden tapahtumille oli vuonna 2005 järjestetty Kirkko turvapaikkana -seminaari. Seminaarissa saatiin viestiä eri puolilta Suomea, että toimintamalleja ja -suosituksia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, kirkosta suojaa hakevien kohtaamiseksi tarvitaan. Kansainvälisiä suosituksia seuraten alettiin työstää omaan maahamme sopivaa ohjeistusta, joka jalostui pieneksi vihkoseksi. Hyväksyessään julkaisun osaksi SEN:n julkaisusarjaa, ei SEN:n hallitus luonnollisestikaan ajatellut, että tuosta pienestä kirjasesta nousisi kohu. Julkistamistilaisuus Turun kirkkopäivillä toukokuussa 2007 kokosi pienen joukon kiinnostuneita kuulijoita. Suuren julkisuuden kauteen astuttiin, kun Turun Mikaelinseurakunta otti suojaansa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen Iranin kurdin Naze Aghain.

Kolmen tason pohdintaa

Heikki Huttunen toi puheenvuorossaan tarkasteluun kolme tasoa. Ensiksi hän pohdiskeli otsikoihin noussutta kysymystä: kuinka kirkot saattavat antaa ohjeita lainvastaiseen toimintaan? Laajan keskustelun ja mielipiteidenvaihdon lopputuloksena on nähtävä se, että viranomaisten toiminta hankaloituu, mikäli sen on vastakkainasettelussa yleisen mielipiteen kanssa. Yleinen mielipide haastaa viranomaistahoja.

Julkinen keskustelu johti tiiviimpään yhteydenpitoon valtion maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Yksi konkreettinen tulos tästä on pilottihanke, jossa Suomen Lähetysseura antaa apuaan maahanmuuttoviranomaisten maatietohankinnassa.

Toinen taso on vaikeissa asioissa yhteydenoton helpottuminen, kun SEN on tullut kuvioon näkyvästi mukaan. Ev.-lut. kirkon kirkkohallitukseen, seurakuntiin tai ekumeeniseen neuvostoon on helpompi ottaa yhteyttä kuin valtion maahanmuuttoviranomaisiin. Turun Mikaelinseurakunnan tapaan Kuopion seurakuntayhtymä otti suojaansa sudanilaisen kristityin Anna Ladon, joka myöhemmin sai muukalaispassin ja voi jäädä Suomeen. Myös Annan tapaus sai runsaasti julkisuutta. Ikävää julkisuutta maahanmuuttajaviranomaisten ja poliisin toiminnasta tuli Lahdesta, jossa juuri SEN:n Turun-syyskokouksen aikaan 2007 väkivalloin haettiin helluntaiseurakunnan tiloista suojan saanut henkilö. Myöhemmin hänet käännytettiin kotimaahansa Ruandaan, jonka väkivaltaisuuksia hän oli paossa.

Kolmantena tasona pääsihteeri Huttunen mainitsi linjakeskustelun tarpeen. Miten käydä eettistä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta? Maahanmuuttoviranomaiset viittaavat helposti yleiseurooppalaisiin linjauksiin. Näyttää kuitenkin siltä, että eri mailla on eri linjaukset. Keskustelua jatketaan Tampereella 11. syyskuuta pidettävässä aamupäiväseminaarissa. Keskustelua pyritään nostamaan etiikan ja politiikan tasolle. Ekumeenisen neuvoston työ pyrkii palvelemaan kirkkoja ja antamaan tukea konkreettisissa tilanteissa. Tuki hakee voimansa kristinuskon parhaista periaatteista.

Viranomaistoiminnassa on maahanmuuttoasioissa Kirkko turvapaikkana -julkaisun ilmestymisen jälkeen ollut havaittavissa ratkaisuja tehtäessä otteen muuttuneen hieman liberaalimmaksi, ratkaisut ovat olleet inhimillisempiä, mutta järjestelmä ei kuitenkaan ole muuttunut.

Heikki Huttunen kiitti vielä Suomen kristillistä rauhanliikettä tunnustuspalkinnosta, jolle SEN antaa suuren arvon. Hän mainitsi myös muut asian tiimoilta vuoden aikana jaetut palkinnot: Suomen Sadankomitean rauhanpalkinto Turun Mikaelinseurakunnalle, Turun yliopiston humanistinen tiedekunnan Vuoden Humanistiteko -tunnustus Turun Mikaelinseurakunnalle, Ihmisoikeusliiton vuoden 2008 Ihmisoikeuspalkinto kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihialle.

Raha, valta, öljy vastaan ihmisten hätä

Sudanilainen, viisi vuotta Suomessa asunut ja opiskellut YTM Kuel Jok valmistelee Helsingin yliopistossa väitöstutkimusta Sudanin konfliktin ratkaisumalleista. Kuel Jok toi vahvasti esille epäluottamuksensa Sudanin hallitukseen. Hänen mukaansa hallitus pitää islamia koko Sudania yhdistävänä tekijänä, vaikka Etelä-Sudanissa asuu pääosin kristittyjä. Hallitus on käynyt pitkään sotaa etelän kristittyjä vastaan. Islamia on käytetty väärin ja islamilainen hallitus käy nyt sotaa myös toisia islamilaisia ryhmiä vastaan. Lähes kaikki Darfurin asukkaat ovat muslimeja, samoin kuin janjaweed-taistelijat sekä pääkaupunki Khartoumin asukkaat. Sana janjaweed muodostuu sanoista paholainen ja hevonen. Kuel Jokin mukaan nämä puolisotilaalliset joukot ampuvat kaikkia ja kaikkea.

Kuel Jok kertoi olleensa kahdesti sodan kuluessa Darfurissa ja haastatelleensa asukkaita. Kysymyksessä on kansanmurha ja uskontoa käytetään häikäilemättömästi hyväksi. On tärkeätä huomata, että Darfurin alkuperäiset asukkaat ovat suvaitsevaisia. Hallitus painostaa noudattamaan islamia sharia-lain takia. Tätä eivät darfurilaiset itse haluaisi. Sotaa käydään fundamentalistien ja muiden välillä ja liittyy myös etniseen taustaan. Katastrofi jatkuu. Kiina on siellä öljyn takia ja sijoittaa rahaa. Jos Kiina ei tekisi kauppaa hallituksen kanssa, se menettäisi öljynostomahdollisuutensa.

Perusongelmaksi Kuel Jok näkee sen, ettei maassa ole kehitystä. Valta on yksittäisillä arabeilla, jotka eivät jaa valtaa toisille. Kuel Jok kertoi maassa käydessään kieltoja uhmaten kuvanneensa muassa ihmisiä, joilta on sharia-lakien seurauksena katkaistu kädet. Darfurissa hän tapasi ministerin, joka kiisti kansanmurhan. Sota ei tule loppumaan ennen kuin hallitus on valmis jakamaan valtaa ja resurssejaan. YK voisi asettaa aseidenvientikiellon, mutta siitä ei tule mitään, koska Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. Kuel Jokin mukaan Suomessa asuu noin 1 300 sudanilaista.

Rauhankasvatus oppikirjoissa ja opettajakoulutuksessa

SEN:n Kasvatusasiain jaoston puheenjohtaja, professori Arto Kallioniemi kertoi jaostonsa, SEN:n Eettisten kysymysten jaoston ja SKR:n yhteishankkeesta järjestää Jyväskylän kirkkopäiville (21. – 23.8.2009) kanava rauhankasvatuksen nykytilanneesta. Jaostot ovat yhdessä pohtineet, miten rauhankasvatuksen näkökulma voisi näkyä SEN:n toiminnassa ja työssä. Rauhankasvatus ymmärretään laajasti, esimerkiksi uskontodialogi ja muiden kirkkojen tuntemus koetaan rauhantyöksi. Toisaalta jos kaikki on rauhankasvatusta, niin mikään ei ole. Samoin on tarkoitus tutkia, miten rauhankasvatus näkyy oppikirjoissa.

Suomalaisen rauhankasvatuksen äiti, FT (hc) Helena Kekkonen näki nykytilanteen oppikirjojen ja koulujen opetussuunnitelmien osalta synkkänä. Hänen mukaansa nykyajan koulukirjat ovat täysin vapaita rauhankasvatuksen teemoista.

- Ja jos jotain on, on se kliseistä.

Helena Kekkonen jaksaa edelleenkin aktiivisesti kiertää kouluja ja hänellä on toimivat suhteet nykyajan lukiolaisiin. Kekkosella on kouluvierailujensa tuloksena hallussaan noin 700 esseetä, jotka nuoret kertovat haaveistaan.

- Nuoret haluavat oikeasti toisenlaista elämää kuin rahan perässä juoksemista, he haluavat rauhaa ja sopua.

Helena Kekkonen näkee tärkeänä opettajia kouluttavien laitosten roolin. Opiskelijoihin pitää vaikuttaa, näin asiat paranevat. Hän toi esille myös sen, että harvoin kuulee mainittavan ase- ja varusteluteollisuuden saastuttavuudesta.

Arto Kallioniemi piti Helena Kekkosen näkökulmaa hieman liian synkkänä. Hän korosti, että opettajakoulutuksessa monikulttuurisuusopetuksessa otetaan rauhankasvatuksen kysymyksiä esille.

Kekkonen heitti haasteen eettisestä innostuksesta ja vastuunottamisen kulttuurista. Jos ei oteta henkilökohtaista vastuuta, mitään ei tapahdu.

Sirpa-Maija Vuorinen